maanantai 29. heinäkuuta 2013

Treeniviikko kesäilmassa!

Tiistaina pidettiin erilainen agilitytunti ja lähdettiin luokkaretkelle Villa Taivaannastaan. Tarjolla oli ihan mieletön, suuri nurmikenttä ja mahtava treeni-ilma sekä luonnollisestikin hyvä treeniseura. Tehtiin pennuille ensimmäiset ratatreenit! Molempiin setteihin rakenneltiin erilaiset kiemurat ja kyllä me niihin kiemuroihin eksyttiinkin. Ei ihan vielä irtoa tällaiselta jäykältä aloittelijalta ratatreeni. Arvo sen sijaan olisi radan suorittanutkin jos ohjaajana olisi ollut pikkuisen kokeempi kartturi. Se on niin nopea! Noh, positiivista on se, että kun tuohon rasvattuun salamaan löydän käyttöohjeet niin sen jälkeen ehdin ohjaamaan koiran kuin koiran. Toinen positiivinen huomio oli että Arvo löytää putken suun ihan mistä kulmasta vain. Radoilla oli täysin pimeitä putkikulmia ja sinne se koltiainen vaan etsiytyi, eikä ole tarvetta mennä lähelle ohjaamaan. Tästä pidetään nyt kiinni ja tätä opettelen käyttämään hyväkseni. Saan äärimmäisen tarpeellisia lisäsekunteja edetä itse radalla kun koiraa ei tarvitse saattaa putkeen.

Lauantaina käytiin toisella hakuilun oppitunnilla Selkiellä ja innostuttiinkin taas ihan tosissaan lajista. Seuralaisina meillä oli tällä kertaa Riitta Zorron ja Elenan kanssa, sekä Sirkku ja Susu. Koska maalimiehet olivat Arvolle uusia tuttavuuksia, tehtiin Arvon ensimmäinen setti samalla tavalla kuin aiemmissa treeneissä, yksi ukko kerrallaan näkölähtönä metsään ruokapurkki mukanaan. Pikkupoika oli niin ihanan tosissaan "töissä" ja kaahasi täysillä maalimiehelle, söi haisuruokansa ja malttoi tosi hienosti tulla maalimiesten mukana takaisin keskilinjalle.

Seuraavaksi metsään pääsi kokeneita hakukonkareita, joille oli tosi mukava olla maalimiehenä. Mikäs sen parempaa kuin pistää pyllylleen piiloon mättään taakse ja syödä mustikoita, hipihiljaa tottakai.  

Toisessa setissä uskallettiin jo vähän vaikeuttaa harjoitusta Arvolle. Maalimies olikin metsässä valmiina meidän tullessa keskilinjaa lähetyskohtaan. Ensimmäisen maalimiehen Arvo näki puun takana ja juoksi innoissaan purkkiruuan kiilu silmissään löydökselle. Tässä vaiheessa toinen maalimies lähti piiloon keskilinjan toiselle puolen. Otin Arvolle lähetyksen toiselle maalimiehelle siis sokkona mutta voi tuota Hinkun poikaa kun se otti välittömästi upean ilmavainun ja meni suorinta tietä maalimiehelle! Ihan mieletön suoritus! Arvo oli suorituksestaan itsekin niin tohkeissaan että sai palkan syönnin jälkeen hirmuisen hepulin ja karautteli innostustaan pois pitkin mustikkamättäitä. Hienosti maalimies kuitenkin sai Arvon jälleen kutsuttua luokseen ja tulivat yksissä tuumin takaisin keskilinjalle. Pienen pojan naama oli kuin hangon keksi koko matkan autolle, taidettiin lyödä lisää pökköä pesään hakuinnostukseen.

Sunnuntaina Arvolla alkoikin vuorokauden mittainen aktiiviloma, kun se meni hoitoon Katjalle äitikoiran ja tätikoiran tiukkaan valvontaan. Koti-ikävä ei onneksi ollut vaivannut, lenkkeily, rallailu ja uiminen olivat pitäneet siitä huolen. Tulin muutama tunti sitten reissusta ja siitä asti tässä residenssissä on ollut hyyyvin hiljaista. Arvopojan ketarat on niin kohti kattoa, että lenkkeilyä ei sille tarvitse tänään enää ehdotella. Kuviokellutaan tämä ilta ja kerätään voimia huomista agilitya varten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti