perjantai 8. helmikuuta 2013

Perjantain pentutelkkari

Tänään Arvo pääsi tutustumaan ihanaan Kerttuun. Kerttu on whippet ja saman ikäinen kuin Arvo. Voi jehna että niillä olikin kivaa! Toivottavasti tavataan pian uudestaan. Älyn mukavaa kun leikkikaverit on saman kokoisia, ei tarvitse olla huolissaan että toinen mätkäisee tassulla toisen lyttyyn. Samalla vierailulla hoidettiin Arvon varautuneisuutta ihmisiä, varsinkin lapsia kohtaan.

Sitä ihmisiin kohdistuvaa varautuneisuutta onkin hoidettu pitkin viikkoa hallilla ja erinäisillä kentillä pienen tokoporukan treeneissä. Arvolle on tehty makkararinkiä ja sitä on leikittänyt jo useampikin ihminen kentällä ja Arvohan leikkii! Pentu on reipastunut viikon aikana silmissä, siitä iso kiitos vannoutuneille pitkän linjan harrastajille, jotka jaksavat pistää treenit pystyyn useasti viikossa ja auttavat meitä, aloittelijaa ja pientä kelpipoikaa alkuun harrastuspolulla. Kyllä ne monesti on nämä ihmiset joiden avulla tällä tiellä jatkaa, kuka tätä yksin jaksaisikaan.

Sosiaalista elämää käytiin katselemassa myös Joen kaupungin kävelykadulla. Se oli jännää se. Pisti pikkupojan huulet viivaksi ja eihän sitä meidän menoa voinut taas kävelyksi sanoa. Arvon käsitys hihnakävelystähän koostuu 85% minun pohkeilla hyppimisestä, hampaat edellä luonnollisesti (hyvästi ehjät toppahousut), 10% eteen päin ryntäilystä täysiä (eihän muita vaihteita ole) ja 5% ajasta se kävelee kauniisti lähelläni (vissiin miettii että kumpaan jalkaan iskisi naskalinsa vai ryntäiskö vaan hihnan mitan eteen päin). Huoooooh...Hihnakävelyn opetuksen voisin helposti ulkoistaa...jollekin...Osaan osaan osaan sen opettaa, olen vain liian laiska koska hihnakävely on tylsääää. Pysähdyn toki aina kun hihna kiristyy ja liikkeelle lähdetään vasta kun hihna löystyy, mutta en vain jostain syystä ole opettanut Arvolle merkkiääntä, minun lähellä kävelyä tai muuta tekniikkaa että hihna pysyisi löysällä. On siinä kouluttaja. Noh, mutta lopputulemana ihan kivasti meni ja sitä herkkua on tiedossa huomenna lisää kun Sisu sisko ja Heidi lähtevät meidän kanssa kaupunkikävelylle. Josko joukossa olisi voimaa ja pikkueläjät tutkisivat keskustaa yhdessä.

Tällä viikolla astui myös karu arki kotiimme kun minun pentuloma loppui ja piti palata sorvin ääreen. Arvo oli siis ensimmäiset 8h päivät yksin kotona. Ilmeisen hyvin ne on menneet, pissiä ja kakkaa ei ole tehty sisälle ollenkaan ja kaikki syötäväksi jätetty on syöty. Luulen siis että Arvo syö, nukkuu ja vähän mynttää punkkaansa ja leluja, siinä kaikki. En usko että se riehuu ja rellestää koska noita ulosteita ei sisällä näy, jos se olisi hyvinkin aktiivinen, myös suoli olisi aktiivinen. Siis jei! Uskomatonta jos tämä on näin helppoa.

Minusta on tuntunut tämän päivän että saattaisin olla tulossa kipeäksi, toivottavasti tämä on jotain ohi menevää pikkuköhää. Ystäväni suosituksesta ostin pullon auringonhattu uutetta jota nappailen ystäväni suosittamalla annostuksella: mitä useammin, sen parempi. Varmuuden vuoksi peruin aamujumpan, mieluummin kohdistan vähät voimani huomenna harjoitellen sitä hihnakävelyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti