lauantai 23. helmikuuta 2013

Viikkokatselmus

Tällä viikolla käytiin Sisu-siskon kanssa tutustumassa lentoasemaan haaveena ihmispaljous, kuulutukset ja jännittävä matkalaukkuhihna. Vissiin näitä kaikkia ois saatu ja nähty jos oltas menty paikan päälle silloin kun lento laskeutuu. Nyt vastassa oli hiljainen ja tyhjä lentoasema. Yhtä kaikki, sisarukset ottivat siitäkin ilon irti, jännää oli ja ehkä me mennään sinne uudelleenkin, niin että siellä on lento laskeutumassa. Tutkimusmatkan päätteeksi pennut pääsivät vielä leikkimään ja se se vasta kivaa olikin.

Autojakin on käyty jahtaamassa. Muutamana päivänä ollaan kävelty tienposkeen harjoittelemaan autoista luopumista. Pyöräilijät ei tee enää Arvoon kamalan suurta vaikutusta mutta auton alle pentu säntäisi välittömästi hihnan antaessa periksi. Ollaan kuitenkin edistytty niin että autoista, jotka kulkevat samalla puolen tietä kuin me, on jo helpompi luopua. Autot jotka kulkevat siellä kauempana, tien toisella puolen, aiheuttavat vielä kamalaa ryntäilyä. Harjoittelu jatkukoon.

Myös hallissa ehdittiin käymään. Vierailimme isompien pentujen ryhmässä jossa olikin hulluttelukerta. Arvon kanssa hulluteltiin kerralla kannat kattoon ja aivot kahville. Lopputulemana pikkupoika roikkui toppahousuissani ja hyppi napsien hihoja. Huh huh, oma moka, mitäs villitsin. Hetken mielen tasauksen jälkeen homma jatkui mallikkaammin ja tehtiin kivasti hommiakin. Hienosti jätkä kestää häiriötä, leikkii ja tekee temppuja vaikka ympärillä on vieraita koiria ja ihmisiä. Päästiin kokeilemaan mutkaputkeakin, ei pikkukelpi tarvitse vakuuttelua päivän valosta putken toisessa päässä vaan kunnon mutkankin juoksi Arvomaiseen tyyliin täysillä.

Olen huomannut viimeisen viikon aikana että Arvo on löytänyt äänensä ja se ei ihan pieni ääni olekaan. Vinkumista ilmenee jonkin verran, olen yhdistänyt sen malttamattomuuteen, joten mitään ei tapahdu ennen kuin koira on hiljaa. Suurin meteli koirasta lähtee kuitenkin kun se leikkii toisen koiran kanssa. Se haukkua rätkyttää ja pärisee mikä keuhkoista lähtee. Vaikka tuo onkin mielestäni todella ärsyttävää, ei sille oikein voi mitään, se nyt vaan on Arvon tyyli leikkiä. Voin vain toivoa että ajan myötä ääni edes hieman vaimenee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti