sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Nenähommia ja kalenterin tyhjennystä

Helatorstaina sain ylläripuhelun ja sen seurauksena paikan Arvolle kahdeksi päiväksi peltojälkiryhmään. Ryhmästä oli sen verran porukkaa poissa että mahduttiin vierailemaan ja vaikka treeneihin tulikin äkkilähtö ja satoi kaatamalla vettä, otin paikan enemmän kuin mielelläni vastaan. Peltojälki on juurikin se, mitä me tällä hetkellä tarvitaan.

Torstaina poljin Arvolle noin 20m jäljen, herkkuja tosi tiheään ja kissanruoka-ateria lopussa. Täytyypä olla tyytyväinen pikku-ukon nokkaan ja keskittymiseen. Arvo aloitti jäljestyksen jo ennakkoon, ajoi siis minun jäljen aloitukseen kävelemän reitin. Siitä suoraan nokkaa nostamatta paalulle ja matkaan. Viereisellä pellolla asustaa noin kymmenen äänekästä joutsenta, mutta ne ei Arvoa kiinnostaneet, kerran niitä vilkaisi ja jatkoi jäljen ajoa. Vinkiksi sain olla hengittämättä koiran niskaan ja antaa sille työrauha, sekä loppupalkka jätetään kokonaan pois rynnimisen ehkäisemiseksi. Eihän se vielä rynni, mutta näin se ei sitä ala koskaan myöskään tehdä. Myös askelta voidaan  lähteä pidentämään. Näillä eväillä seuraavaan iltaan.

Perjantain jälki oli hyvin samanlainen kuin torstain, lyhyt ja paljon herkkuja, tosin askel oli pidempi. Höpöttelin koiralle liikaa ja annoin sille vähän liikaakin tilaa. Liika siima johti siihen että Arvo lähti harhailemaan turhan kauas kun eksyi jäljeltä. Kokonaisuutena perjantain suoritus oli paljon rauhattomampi vaikkakin työosiot koira teki edelleen rauhassa ja hyvin. Silloin kun Arvo on jäljen päällä, se todellakin on keskittynyt ja tekee rauhallista jälkeä mutta heti jos se harhaantuu tuulen mukana jäljen päältä, alkaa sähellys. Kokemusta lisää ja paljon jälkiä alle niin tämäkin korjaantuu.

Lauantaina tein aikaisin aamulla vielä yhden jäljen jossa myös huomasi etten valmistellut koiraa sille kovinkaan hyvin. Päästin koiran paahtamaan paalun ohi höyryjunan lailla ja sehän pyyhkäisi heti jäljen yli. Otettiin kokonaan uusi lähtö ja onnistui paremmin. Täytyy siis muistaa että jäljelle ei ole mitään kiirettä, täytyy säätää koiran mielentila ensin rauhassa oikeaksi. Arvo saikin lepäillä koko lauantain kun itse olin talkoilemassa yhdistyksen tokokokeissa jossa alokasluokan taso oli aivan jäätävä. Paikkamakuussa yksikään koira ei noussut edes istumaan. Todella toivon että tämä olisi tuleva suuntaus tokon alokasluokassa. Tällä hetkellähän on enemmän kuin tavallista että sieltä koira tai kaks irtoaa paikaltaan ja pahimmassa tapauksessa pilaa muiden suorituksen. Mielestäni kokeeseen mennään hakemaan sitä ykköstulosta, ei "kokeilemaan" että josko sieltä joku tulos irtoaisi, mutta tämä onkin vain minun mielipiteeni. Tosin lähivuosina tulevat sääntömuutokset saattavat viedä tätäkin lajia äkkiä huonompaan suuntaan, nähtäväksi jää.

Nykyään jokaisella yhdistyksellä on jonkunlainen velvoite osallistua yhdistyksen toimintaan vastineeksi treenipaikasta. Toisilla velvoite on lähes nimellinen, toisilla taas todella vaativa ja aikaa vievä. Kolmeen yhdistykseen kuuluvana, joudun nyt todella miettimään mihin tänä kesänä aikani laitan. Arvon kalenterissa on useampia kursseja ja ohjattuja treenejä meille kertyy 3-4/vko. Viikonloput meneekin sitten joko talkoissa tai viikonloppukoulutuksissa, joita meillä myös löytyy kalenterista pari. Arvon vapaapäivät on aika kortilla, siis sellaiset vapaapäivät jolloin ei tapahdu yhtään mitään. Näitä pitäisi pyrkiä lisäämään ja ainoa keino siihen on luopua jostain. Lisäksi noiden ohjattujen treenien paljouden vuoksi meidän kotitreenit ovat aivan olemattomia. Ei vaan ole aikaa jos meinaa koiralle niitä vapaapäiviäkin antaa. Homman vaikeutta lisää se, että lajeja meillä on kolme ja minulla alkaa olla hankaluuksia muistaa mitä piti treenata ja kehittää ja milloin. Tähän täytyisi tehdä kunnon suunnitelma ja laittaa kalenteri uusiksi, koiran taitotaso ei vaan etene pelkillä ohjatuilla treeneillä, kotonakin on tehtävä edes jotain. Siispä mietintämyssy päähän ja suttuinen kalenteri kouraan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti