perjantai 19. huhtikuuta 2013

Liidellen

Tiistaina pentuagin aiheena oli irtoamiset ja myöhän irrottiin!


Ratapiirros pöllitty Heidiltä. Ylempänä siis irtoilukuviot, molempiin suuntiin. Meni oikein mainiosti, Arvo keskittyi hyvin vaikka viereisellä kentällä oli kaverikoira Toivo reenaamassa. Kiinnihän se vielä on minun kädessä jos vaan käteni työnnän sen nenän ulottuville, mutta muuten ei epäröi juosta hallin toiseen päähän namikupille. Kouluttaja ohjeisti että jokainen omistaja on sitten namikupilla ennen koiraa. Ei oltu, kertaakaan. On nämä vaan niin nopeita vipeltäjiä ilman rimoja ettei niille juoksukisassa pärjää. 

Toinen setti oli sitten minulle vaikea, piirroksessa alempana. Tarkoituksena tehdä ohjausharjoitusta kahden siivekkeen läpi namikupille. Minulla oli valtava halu tyrkätä koira siivekkeiden väliin jos näytti että se ei sinne aio mennä, tämä ei kuulema ole agilityn tarkoitus. Jännä. Koira siis teki hienosti, tällä kertaa omistaja oli kiinni koirassaan eikä uskonut että se osaa juosta ilman että minun käsi on sen nenässä kiinni. Nyt siis yritän opetella luottamaan ääneeni. Ensin vain täytyy opetella avaamaan suu että sitä ääntä tulisi. On tämä aika haastavaa, juosta ja puhua samaan aikaan. Harjoitellaan. Lopuksi esiteltiin Arvolle pussi. Hienosti se sieltä karautti läpi.

Kolmas setti oli pelkkää leikkiä ja hillumista. Hallissa oli useampi koira kerrallaan että saadaan häiriötä. Minä jäädyin totaalisesti. Arvolla on hampaan lähtö siinä vaiheessa että leluun tarttuminen ei ole parasta mahdollista, joten ajattelin että leikitään sitten pelkällä pallolla ja nameilla. Pallopa ei ollutkaan maailman paras juttu Arvon mielestä ja nameilla leikki on aika tylsää. Minä siis kaivoin patukan taskusta ja leikitin sillä hieman, ajattelin että en taistele ollenkaan. Ei ihme ettei koiraa kiinnosta. Lopputulos oli että molemmat masennuttiin ja vein koiran autoon. Voin kuvitella että koiralle jäi blaah-olo koska niin jäi itsellekin. Täytyy yrittää parantaa ensi viikolla. 

Kävin tänään harjoittelemassa viime viikkoista valssiharjoitusta. Ei vaan ymmärrä, eikä vaan tajua. En enää edes muista miltä koko valssi näytti. Voin melkein vannoa etten tehnyt sitä kertaakaan oikein. Koira kyllä rallasi ja sillä oli kivaa. 

Nyt on jo kiire lähteä maastoryhmän ensimmäiseen kokoontumiseen, ilman koiria. Siitä seuraavassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti