Sivut

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Mainio maanantai

Katja ja Hinku-äiti kävivät tänään läheisellä pesäpallokentällä pitämässä 4H:n lemmikkikerhon pikkutytöille esityksen koiran kouluttamisesta ja taidoista. Samassa syssyssä avautui mahdollisuus sosiaalistaa koiranpentuja, joita pikkutytöt tunnetusti rakastaa. Niinpä me Arvon kanssa lenkkeiltiin kentälle ja kylläpä tuli tarpeeseen tyttölauman kohtaaminen. Arvo on nähnyt lapsia suhteellisen vähän. Ne jotka asuu naapurustossa, olen valjastanut herkkukoneiksi jos ovat pyytäneet saada silittää koiraa. Kuinkas sattuikaan, yksi lemmikkikerhon tytöistä olikin tästä ihan naapurista, joten hänelle Arvon syöttäminen oli tuttua kauraa. Arvoa jännitti niin maan kauhiasti aluksi, ihan juuri siitä syystä että lapset on vilkkaita ja ääneikkäitä ja innoissaan tahtovat koskea koiraa. Toki osaa tytöistäkin jännitti koiran kohtaaminen. Hienosti Arvo rentoutui ja kykeni tekemään helppoja temppujakin lasten välittömässä läheisyydessä sekä pujottelemaan istuvien tyttöjen välistä.

Paikalle saapui myös Sisu-sisko sekä täysin persoonallaan valloittava 9 viikkoinen Iita koikkeri. Arvata saattaa että 9 viikkoinen koikkerin pentu herätti tytöissä paljon enemmän ihastelua ja tunteita kuin kaksi 5kk kelpien pentua, jotka näyttävät jo suht aikuisilta. Pian lasten tulikin jo aika lähteä, samoin Katjan ja Hinkun täytyi rientää muihin menoihin. Niinpä jäätiin pentukolmikon kanssa pesiskentälle painimatsia pitämään. Reilun tunnin painin jälkeen paikalle saapui 13 viikkoinen sakemanni neito omistajineen. Sakumaanikko otettiin muitta mutkitta leikkiin mukaan ja paini jatkui vielä puolisen tuntia kunnes me ihmiset oltiin niin jäässä että oli pakko luovuttaa ja lähteä hiipimään kotia kohti.

Painin tiimellyksessä huomasin Arvolta lentäneen ainakin yhden poskihampaan. Niitä on nyt ropissut hurjaa tahtia. Kulmureita on jäljellä yksi, kolme tippui vuorokauden sisällä. Ei tuu kuulkaas ikävä noita naskaleita, odotan kovasti että irtoaisivat loputkin niin päästäisi taas kunnolla leikkimään. Nyt ei olla leikitty viikkoon juuri ollenkaan huonon puruotteen vuoksi. En myöskään tahdo että leikistä jää koiralle huonoa mielikuvaa.

Eilen Arvo otti taas yhden ensiaskeleen elämässään. Tuli nimittäin ensimmäistä kertaa 85cm korkeasta portista yli. Oltiin me ihmiset pihalla vaihtamassa autoon renkaita ja siinä tuli rampattua pariin otteeseen sisällä, aina jotain hakemassa. Liekkö tämä hermostuttanut pienen koiran kun loppuviimein oli ovella vastassa sisään tullessani, portti nätisti kiinni. Tänään hieman huolissani tulin töistä kotiin, mielikuvana päässäni kelpinpoika joka roikkuu mahastaan kiinni portissa. Nätistihän se oli portin takana odottamassa. En siis usko että tästä mitään karkailun kierrettä saatiin aikaiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti