keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Termiviidakossa tarpoen

Viikonloppu hurahti kuunteluoppilaana agilityleirillä Villa Taivaannastassa jossa kouluttajina hääräsivät Katja Ojansivu ja Elina Jänesniemi. Ihan pelkästään ei tarvinnut jalkojaan lepuuttaa ja katsella kun nurmella kirmaa tämän hetken huippukoirakoita, vaan saatiin mekin treenata. Leireilemässä oli kaikkiaan neljä Kauheen katraan pentua, joten saatiin jokaiselle päivälle privaatit pentutreenit, sekä lauantaina vielä kaikille ohjaajille Heini Lukkarisen vetämät fysiikkatreenit, melko luksusta. Viikonloppu oli huisin hauska, ihmiset mielettömän kivoja, koirat taitavia ja herkkuja riitti jokaiselle päivälle.

Kotiin palattua infoähky oli melkoinen, enkä rehellisesti sanottuna muista enää treeneistä puoliakaan. Mitenkään en voi sisäistää kaikkea sitä tietoa mitä kuulin ja näin, mutta toivon että osa siitä jäi takaraivoon ja voin kaivella sieltä tiedon murusia vuoden mittaan.

Jo tuolla leirillä ollessani tuntui että välillä vastassa oli kielimuuri kun kuuntelin rataan tutustumisessa koiran ohjaajien mietteitä tulevista kuvioista. Parhaiten tilannetta kuvaa, kun kuulin ohjauksen nimeltä kabai-sokkari. Samassa aurinkolaseistani kuului "kräk" ja niiden toinen linssi tipahti nurmikolle. Niin, se oli liikaa sekä aurinkolaseilleni, että minun tajunnalleni. En vieläkään tiedä mitä kabai-sokkarissa tehdään, eikä minun ehkä vielä tänä vuonna tarvitsekaan. Leirillä mieleen hiipi myös epätoivoinen ajatus että kai sitä pitäisi itsekin jossain vaiheessa osata viedä koiraa radalla ja osata ohjata sitä esteviidakossa oikeaa reittiä, tällä hetkellä tuo ajatus vaan tuntuu niin kaukaiselta ja epärealistiselta haaveelta.

Tänään sitten törmäsin ensimmäistä kertaa eläessäni termiin flatwork. Asiaa tarkemmin tutkittuani minua alkoi hävettää, koska kai tällainen termi pitäisi tietää, mutta samalla maailmassa valkeni taas yksi asia lisää. Ymmärtääkseni flatwork tarkoittaa agilityyn valmentavaa ja ennakoivaa opetusta. Opetetaan siis koiralle ohjaajan liikkeiden ja ohjauksen lukemista, palkkausta, nopeita lähtöjä ym. tarpeellista, ilman esteitä. Yhdessä tietopaketissa luki suurin piirtein näin "Ellet opeta koirallesi flatworkia ennen esteopetuksen aloittamista, on se sama kuin yrittäisit ohjata liikkuvaa autoa ilman rattia ja polkimia". Vihdoin joku puki sen sanoiksi, juuri tältä minusta on tuntunut viimeiset kuukaudet. Nyt tiedän että olen lähtenyt tähän lajiin kuin soitellen sotaan, ilman mitään pohjatietoa eikä varsin puhettakaan flatworkista, todella fiksua.

On todella haastavaa tuntea onnistumisen tunteita silloin kun en saa koiraa menemään edes kolmea estettä vaikka kuinka yritän, enkä tiedä mistä se johtuu. En vaan osaa ja asiaa pahentaa se että silloin koirakaan ei voi onnistua kun minä ohjaan sitä ihan minne sattuu. En tiedä yhtään kuinka koiran pitäisi reagoida minun liikkeisiin, en ymmärrä yhtään missä kohtaa esteiden välissä minun tulee sijaita, että koira pystyy minua lukemaan, enkä ennen tuota viikonlopun leiriä edes tiennyt että koiraa ei ohjata käsillä vaan kaikella muulla kropalla. Miten ihminen voikaan olla näin tollo.

Tuntuu kuin koiraharrastukseni yllä leijuisi tumma pilvi enkä saa puhallettua sitä pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti