lauantai 17. elokuuta 2013

Selkien synkissä metsissä

Ei ne oikeasti mitään synkkiä ole, ryteikköisiä kylläkin. Käytiin siis hakuilemassa perjantai illan ratoksi. Ensimmäistä kertaa porukkaa oli niin paljon että saatiin Arvolle kolme maalimiestä, huippua! Ensimmäinen oli aika lähellä valmiina piilossa. Ei kylläkään niin piilossa etteikö kelpin erehtymätön nokka olisi sitä välittömästi paikantanut, tämä oli pala kakkua Arvolle. Toinen ukko olikin jo kauempana, haasteellisesti rinteen takana. Tämä otettiin äänellä ja voi jehna millä vauhdilla tuo eläin rytyytti ukolle. Kolmannella pistolla haettiin pituutta hakumatkaan, joten katseltiin keskilinjalta kun pakeneva ukko rytyytti piiloon lähes alueen takarajalle. Tämä oli myös helppo ja vauhti ihan järkyttävän kova. Mahtava treeni jälleen kerran!

Täksi aamuksi oli sovittu jo perinteeksi muodostuneet treffit Tiian ja Ruffen kanssa agilityn ja lenkkeilyn  merkeissä. Tehtiin vauhdikas takaaleikkaustreeni jota tahkottiin jo tiistain penturyhmässä. On vähän hankalaa kun koira on kuin raketti, mutta toisaalta Arvo irtoaa niin hyvin että se auttaa ehdottoman paljon. Lisäksi  auttaisi paljon jos oppisin avaamaan suuni ja antaisin koiralle suullisia ohjeita juostessani, vieläpä ajoissa. Miten sitä onkaan tällainen juntti joka ei osaa juosta ja puhua yhtä aikaa, huoh.

Arvolla on nyt parilla treenikerralla ilmennyt haukkumista silloin kun se turhautuu ja tähän asti en ole siihen juurikaan reagoinut. Nyt sitten kielsin haukkumasta mutta tajusin treenin jälkeen että se ei ollut paras mahdollinen ratkaisu koska koira oli kuitenkin samalla suorittamassa esteitä. Eihän se reppana tiedä mistä kielletään. Täytyykin seuraavaksi kokeilla yli-iloista lähestymistapaa, josko sillä tavalla pentu unohtaisi turhautumisensa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti