lauantai 10. elokuuta 2013

Kun on huono ohjaaja hyvällä koiralla

Lauantaille olin laittanut Arvon kalenteriin tuplabuukkauksen vahingossa. Hieman mietitytti, että miten teini jaksaa tehdä kahdet aksat samana päivänä mutta huoli oli turha. Aamulla käytiin hallilla Tiian ja Ruffen kanssa. Tein Arvolle täysin samanlaisen treenin kuin tiistain pentuagilityssa, meni ihan ok. Treenin jälkeen lähdettiin vielä perinteisesti kunnon lenkille. Voi että on mukava katsoa poikien menoa, niistä on tullut ihan parhaita ystäviä ja leikit menee yksiin täydellisesti.

Illalla, kunnon päiväunien jälkeen, ajeltiin uudelleen hallille. Tällä kertaa seurana oli kolme Kauheeta, siis Arvon veli ja kaksi siskoa. Tehtiin kolme settiä jotka sisälsivät irtoamista ja ohjausta. Sössin yksinkertaisen ohjausharjoituksen ihan täysin. Koira olisi kyllä osannut ja tehnyt mutta eihän siitä mitään tule kun tällainen poropeukalo, kahden vasemman jalan omistaja seisoo edessä. Jäi aika paska maku suuhun treenistä, mutta eihän se auta kuin treenata jatkossa kovempaa ja enemmän. Irtoamiset meni hyvin, niissä kun koiran ei tarvitse kärsiä minun huonoudesta, vaan voi painatella huoletta monen metrin päässä.

3 kommenttia:

  1. Minä aina painiskelen oman ohjaukseni huonouden kanssa - mutta sitten mietin, kärsiikö koira oikeastaan huonosta ohjauksesta? Jos mennään hyvällä fiiliksellä, koira saa paljon palkkaa (koska yleensä - tai aina - koira tekee oikein), leikitään, koira saa juosta jne. Eihän se koira kärsi siitä, että se ei ole vielä kolmosissa, koska ohjaaja on tuommoinen tumpelo... Enkä nyt tarkoita, Eini, sinua, vaan itseäni. Kun Topi vielä kisasi, mietin viettääkö se unettomia öitä pohtien: "Voi ei minua onnetonta, olen näin vanha ja harrastanut näin kauan, ja olen vasta kakkosissa, kun tuo ohjaaja on tollainen onneton sählääjä, hidas mutta kömpelö". Mutta kyllä Topi taisi nukkua yönsä ihan hyvin ;)

    VastaaPoista
  2. Voi, tiiän NIIN tuon tunteen. Meillä oli just tollaset treenit tänään. En pysynyt Ruffen vauhdissa ollenkaan, olin myöhässä ihan kaikessa lukuunottamatta ensimmäistä estettä jos Ruffe oli laitettu siitä n. 5 m päähän istumaan paikallaan ;). Toisella tai viimeistään kolmannella esteellä alkoikin sitten jo lähteä lapasesta... Säälittää Ruffen puolesta kun se varmaan oppisi vaikka mitä jos olisi osaava ohjaaja. Mutta ei tähän auta kuin treenaus. Mennäänkö taas lauantaina?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mennään ehdottomasti! Sama tunne mulla on, ärsyttää niin vietävästi kun tuo koira menee hukkaan tällaisissa osaamattomissa käsissä. Minun täytynee triplata treenien määrä jos aion ikinä oppia yhtään ohjauskuviota ja saada koiralle onnistumisia.

      Poista