Sivut

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Meist on tullu metsäläisii

Tiistain pentuagilityssa oltiin omatoimitreeni- teemalla ohjaajamme ollessa reissussa. Päätettiin pitää tekniikkakerta. Ensimmäiseen settiin puomin kontaktia. Tein samalla tavalla kuin viime viikolla ja se alkoi tuottaa toivottua tulosta. Pennun pylly pysyy suorassa ja takajalat ei lipsu kontaktilta, tästä on hyvä jatkaa vahvistamista.

Toisessa setissä halusin tehdä kujia. En oikein valmistellut itseäni tähän harjoitukseen enkä sen kummemmin ajatellut kriteeriä Arvolle, joten tämä meni vähän läpijuoksutukseksi, mitään uutta ei siis opittu mutta vauhti on kova, sehän on pääasia tässä vaiheessa harjoittelua. Huomion arvoinen asia on myös se, että Arvo juoksee aina, ihan aina ensimmäisen kerran kujien vieressä, vasta toisella toistolla painuu kujien sisällä kun ei palkkaa herunut muuten. Tässä täytyy itse skarpata ja viedä koira niin lähelle keppejä ettei tuo tapa pääse vahvistumaan.

Kolmas setti harjoiteltiin pimeitä putkikulmia. Näissä luotan Arvoon kuin kallioon, tuo poika ei jätä menemättä putkeen jos sellainen mahdollisuus siintää edessä. Hyvin haki nytkin, on se etevä. Viimeisenä toistona otettiin vauhtilopetus suoralla putkella. Lähetin Arvon putkeen niin kaukaa kuin mahdollista. Pentu lähti kuin tykinsuusta mutta hauskasti kääntyi minua kohti juuri ennen putkea ihan kuin katsoakseen että tulenko varmasti perässä, muttei kyllä hidastanut juurikaan vauhtiaan. Putken päässä oli suorapalkkana lelu, seuraavalla kerralla laitan namikipon ja voin melkein vannoa ettei katsele taakseen.

Tänään käytiin jo toista kertaa saman viikon aikana hakuilemassa. Kokoonpanossa tällä kertaa mukana Susu sekä uusina tuttavuuksina corgipojat Eetu ja Unto. Sirkulla oli Arvon pään menoksi hyvä treeni mielessään ja se toteutettiinkin. Kaksi ukkoa läksi yhtä aikaa näkölähtönä eri puolille keskilinjaa ja tarpoivat ihan etukulmiin asti. Arvo katseli tärkeänä ja tarkkaavaisena maalimiesten perään. Kun ukot olivat asettuneet piiloihinsa, kävin kävelemässä Arvon kanssa pienen lenkin keskilinjaa pitkin ennen lähetystä. Ensimmäistä ukkoa hakiessaan Arvo lähti hirmuista vauhtia pinkomaan oikeaan suuntaan mutta hämääntyi puolessa välissä matkaa, pysähtyi ja katsoi hetken minuun. Onneksi maltoin seisoa hiljaa ja reagoimatta, koska parin sekunnin tuumaustauon jälkeen penneli keräsi ajatuksensa, sai vainun ja kaahasi täysillä maalimiehelle, ihan mieletön suoritus!

Toinen lähetys hoidettiinkin ihan näytösmalliin. Arvo teki toiselle maalimiehelle suoran ja syvän piston täydellä vauhdilla, ai että oli hienon näköistä menoa. Perille päästyään Arvo oli hölmistynyt ennen näkemätöntä maalimiestä mutta kun kerran ruokaa on tarjolla niin hyvä tyyppihän sen on oltava ja sulassa sovussa tulivat yhdessä metsästä poiskin. Taas saatiin tärkeää uutta tietoa ruskuaisen kaaliin, metsästä voi löytyä muitakin kuin tuttuja.

Nämä taisivatkin olla kesän viimeiset aamuhaut, ensi viikolla alkaa nimittäin arki ja työt, tosi mälsää. Toisaalta, on näistä kesäpäivistä nautittukin täysillä, sen huomaa siitä että kaikki askareet jotka tuli hoitaa kesälomalla, kuten auton pesu ja imurointi, saunan, mattojen ja sohvan pesu, kaikki tekemättä. Tärkeysjärjestys se olla pitää!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti