perjantai 2. elokuuta 2013

Twistii ja valssii, muttei tanssii

Ei se ihan tanssilta vielä näytä minun aksa, ellei norsumarssia sellaiseksi katsota, mutta eteenpäin ollaan menty isoja askelia silläkin marssilla. Tiistain pennuaksassa aiheena oli nimenomaisesti twisti ja hyvin me kuulkaas alottelijoiksi twistattiin! Aluksi harjoiteltiin vain yhdellä esteellä ja kun se sujui, siirryttiin tekemään putki-hyppy-putki harjoitusta. Hienosti meni! Olen alkanut pikkuhiljaa käsittää etten voi koko ajan silmä kovana seurata missä se teini kaahaa, vaan on pidettävä omasta kropastaan ja sijoittumisestaan huoli ja jos ne on kunnossa, koirakin tulee samaa rataa kuin minä, helppoa eikö!

Toisessa setissä aiheena oli keinu. Alkukesästä kaikille pennuille ehdollistettiin keinun ääntä, se ei ollut Arvon mielestä mitään erikoista. Nyt aloitettiin samalla tavalla, oltiin Arvon kanssa keinun vieressä kun sitä paukutettiin, ei mitään ongelmaa. Siispä siirryttiin harjoittelemaan keinun liikettä siten että keinun alastulo oli himpun verran ilmassa, alastulon alla pehmusteet ja pentu sai oma-aloitteisesti läpsätä keinun maahan. Arvoon ei moiset pikkuliikkeet tehneet vaikutusta vaan se läiski keinua minkä ehti, joten päätettiin hieman vaikeuttaa harjoitusta. Tällä kertaa pentu joutui oikeasti hyppäämään keinulle ja oman kroppansa painolla painamaan keinun alas. Ei mitään ongelmaa, se oli pikku hurjapään mielestä hurjan kivaa! Oikein mukavasti Arvo haki tasapainoakin eikä pitänyt kiirettä tulla keinulta pois.

Tänään käytiin Heidin ja Sisun kanssa hellepäivän aksoilla. Tein Arvolle kolme lyhyttä settiä. Ensimmäisessä keppejä, niitä kun on yksin turkasen hankala tehdä. Otettiin melko leveällä kujalla, tavoitteena vain muistutella että mitä se täysillä keppien välissä kaahaaminen on. Ensimmäisen toiston epeli rynni keppien vieressä, mutta seuraavat menikin jo tosi hienosti ja päästiin tekemään pari harjoitusta eri kulmistakin. TässäKIN tuntuu vaikeinta olevan ohjaajan jääminen kuin valettuna lattiaan koiran kauhoessa keppien välissä. Onneksi Heidi muistutti että seuraavassa toistossa sitten se oma liike mukaan.

Toisessa setissä halusin vinkkejä miten edetä kontakteissa. Arvolle alkaa olla selvää että siihen pysähdytään ja vilkaistaan maata, mutta en yhtään tiennyt miten jatkaa siitä eteen päin. Heidillä olikin hyvät vinkit jatkoharjoituksiin ja siihen miten saadaan Arvolle enemmän vauhtia kontaktille tuloon. Hyvin ne vinkit tepsikin ja hallista lähti lepäilemään paljon säpäkämpi kontaktin polkija.

Kolmas setti olikin sitten hauska valssiharjoitus. Radan pätkällä oli kaksi putkea joiden avulla pääsin heti hyödyntämään Arvon rakkautta niitä kohtaan. Arvo siis hakee putkeen kulmasta kuin kulmasta ja näin minä saan tärkeitä lisäsekunteja rynniä sinne valssipaikkaan. Huippuhienosti vedettiin, Arvo oli tosi hyvin kuulolla ja minä valssailin hiki päässä minkä ehdin eikä näin ollen tarvittu ylimääräisiä toistoja. Mahtavuutta! Näissäkin rataharjoituksissa minun täytyisi kuvitella itselleni yksi ylimääräinen este viimeisen esteen taakse etten lopettaisi juoksemista liian aikaisin.

Lopuksi käytettiin pentulat vielä uimassa, harmitti ettei sattunut oma uikkari mukaan, sen verran hikistä tuo helleaksa on. Arvelkaas miten mahtavalla paikalla tuo halli sijaitsee kun järvelle kävelee muutamassa minuutissa ja koirat saavat polskia ennen ja jälkeen treenin, kesätreenaajan pelastus.

Torstaina käytiin hakuilemassa.  Porukka oli sama kuin viimeksi, Sirkku ja Susu sekä Riitta, Zorro ja Elena. Kaikkien treenit meni ihan loistavasti. Arvolle otettiin kaksi ukkoa, molemmat valmiiksi piilossa. Arvo availi nenäänsä jo matkalla autolta keskilinjalle. Ruskea kirsu nuuskutteli taivasta kohti ja kirsun väpätys kertoi että nyt ollaan etsimässä haisuruokaa ja ihmisiä. Ensimmäinen ukko oli haamu ja sen luo Arvo rynnikin suorinta tietä. Koska haamu meni niin hienosti, päätettiin että toisen ukon saa hakea ihan itse. Ja wautsiwau miten Arvo haki! Ilman pienintäkään epäröintiä kävi hakemassa vainun ukosta ja löysi maalimiehen. Ihan mieletön fiilis! Minä olen niin myyty tähän lajiin! Lopuksi Arvo, Zorro ja Elena pääsivät metsään kaahailemaan ja minä söin mustikoita, kyllä oli mukavaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti