Sivut

perjantai 11. tammikuuta 2013

Parantelua ja odotusta

Lunan kynsi ei ole lähtenyt kasvamaan niin nopeasti kuin olin toivonut. Lääkäri sanoi että menee viikko tai kaksi kunnes ytimen päälle kasvaa kalvo mutta sitä odotellaan edelleen. Kynnen poistostahan tulee maanantaina kaksi viikkoa. Täytyy toivoa että se nyt seuraavan viikon aikana lähtisi paranemaan ettei kynnen aihio olisi kamalan suojaton kun pieni kelpotermiitti tulee talouteen. Nään jo painajaisia tilanteesta kun pentu jurskauttaa hampaansa Lunan vaivaiseen jalkaan. Saattaisi tulla kertaheitolla isompi lovi orastavaan ystävyyteen. Hyvää on se, että ydin on kauniin vaaleanpunainen eikä varvas ole turvoksissa, joten tulehtunut se ei ole. Siispä odotellaan, huuhdotaan ja hoivataan.

Hyvää on myös se miten ihana koira Luna on hoitaa. Se ei pidä hoitotoimenpiteistä yhtään mutta niin se vaan rojahtaa kyljelleen lattialle kun kuulee vihjeen "kölli". Ahneus tosin auttaa tässäkin. Pullatyttö kestää paljonkin epämukavuutta kunhan tiedossa on herkkua palkaksi, ja sitähän piisaa. Minusta on pieni vaiva palkata koira niinkin upean käytöksen päätteeksi. Helpottaa tällaisissa sairas- tai tapaturmatapauksissa kun tietää että koiran kanssa ei tarvitse ikinä tapella siteen vaihdon, suihkutuksen tai kynnen leikkuun takia. Ihanaa sanon minä!

Sitten niitä pentuja! Ihania nekin on! Ja voe hyvä tavaton kun ne on jo ihan oikeita koiria! Pakkaslukemat on olleet onneksi sen verran siedettävät että pennut ovat päässeet ulkoilemaankin muutaman minuutin kerrallaan.

Eroja luonteissa näkyy nyt jo selvemmin. Urokset ovat edelleen hyvin tasaista porukkaa, joten tiedän että pettyä ei tarvitse, tuli sieltä kotiin mikä pentu hyvänsä. Pennut testataan tämän viikonlopun aikana ja testin jälkeen kasvattaja tekee viimeiset päätöksensä siitä mikä pentu menee mihinkin kotiin. Toki testi ei ole ainoa valintakriteeri, onhan kasvattaja seurannut pentuja jo viikkoja ja kuunnellut meitä tulevia omistajia. Arvostan noinkin tasapuolista järjestelyä, että kukaan ei pääse valitsemaan pentua päältä ja viimeiselle jää se pahnan pohjimmainen. Kun kasvattaja tekee päätökset, jokainen pentu saa paremman mahdollisuuden päästä juuri sille sopivaan kotiin.

Ensin jännitettiin onnistuiko astutus, sen jälkeen jännitettiin montako pentua maailmaan putkahtaa ja nyt vielä loppusilauksena jännitetään saanko minä sinisen, vihreän vai turkoosin. On tämä varsin jännää kaikkinensa!

Lopuksi kerron meidän sairastuvan ajanviettokeinoista. Jalkavammaisen kanssa ei voi juurikaan tokoilla, koska aina kun koira innostuu tai kun liikettä on paljon, varpaaseen hieman sattuu. Sanomattakin on selvää että se hieman latistaa tunnelmaa ja heikentää suoristusta. Meidän on pitänyt siis keksiä aktiviteettia jossa ei niin sanotusti tarvita jalkoja. Niinpä me ollaan opeteltu sulkemaan ovia ja laatikoita, keräämään syönnin jälkeen pahvipakkausten palaset roskiin (Luna syö usein ruokansa esim. maitotölkeistä joita on piilotettu ympäri asuntoa) sekä uusimpana temppuna sammuttamaan valot. Olen aiemmin kartellut tuota valon sammutus temppua koska en pidä siitä että koira hyppii ja raapii seiniä mutta nyt meillä on sänky seinän vieressä ja valonkatkaisija siinä yläpuolella, siis täydellistä! Luna yltää sängyllä seisten nokallaan sammuttamaan valon. Lisäksi ollaan hieman rullailtu mattoja ja pyyhkeitä ym. mieltä ylentävää. Tällaisten temppujen opettamisesta tulee itsellekin superhyvä mieli koska koira saa oivaltaa ja soveltaa, tyyli on vapaa!

Siispä hyvää mieltä ja viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti