perjantai 18. tammikuuta 2013

Paras on poissa...

Olit paras harrastuskaveri, paras hyvän aamun toivottaja, paras kyljen lämmittäjä, paras lenkkikaveri, paras suursyömäri. Ennen kaikkea olit paras ystävä.

Teimme Lunan kanssa viimeisen yhteisen matkan eläinlääkäriin eilen illalla. Alkuviikosta otetuista keuhkokuvista nähtiin että kasvaimet ovat tuplanneet kokonsa vain kuudessa viikossa. Myöskin varvas josta poistettiin kynsi, meni hoidoista huolimatta huonompaan suuntaan. Oli siis selvää että melanooma otti vallan sielläkin. Koiralla ei ollut vielä hengitysvaikeuksia eikä juurikaan kipuja, muita kuin se varvas. Melkein voin sanoa että pidin lupaukseni, sait lähteä saappaat jalassa.

Kotona on nyt liian hiljaista ja tyhjää. Viime yö oli kamala, nukkua nyt ilman koiraa kyljessä kiinni. Vielä yksi yö ja tilanne paranee. Tämänkin blogin murheet kaikkoavat pikkuhiljaa ja tilalle tassuttaa uusi elämä. Uusi ei vanhaa korvaa, eihän se ole tarkoituskaan, mutta elämän on jatkuttava.

Lunaa en unohda koskaan, kuinka voisinkaan, olihan se minulle paras. Nuku rauhassa rakas ystävä.

3 kommenttia:

  1. Osanottoni Lunan poismenon takia. Koirasta luopuminen on aina kamalaa, mutta nuoresta koirasta luopuminen tuntuu jotenkin todella epäoikeudenmukaiselta. Onneksi teille on tulossa pikkukelpie (tullut ehkä jo?) tuomaan iloa elämään. Eihän se Lunaa korvaa, eikä kuulukaan korvata, mutta antaa varmaasti muuta ajattelemista ja auttaa siinä mielessä pääsemään arjessa eteenpäin.

    Ilon hetkiä pennun kanssa!

    t. Ansu ja pari kelpietä - eksyin sattumalta blogiisi, enkä voinut olla kommentoimatta, vaikka oon yleensä aika huono kommentoimaan, parempi lukemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta. Kyllä pieni kelpieherra on ohjannut ajatukset tehokkaasti muualle vaikka toki Lunaa edelleen päivittäin ajattelenkin. :)

      Poista
  2. Osanotto Eini. Raskas mutta hyvälle ystävälle se tärkeä päätös. <3

    VastaaPoista