Sivut

lauantai 17. elokuuta 2013

Selkien synkissä metsissä

Ei ne oikeasti mitään synkkiä ole, ryteikköisiä kylläkin. Käytiin siis hakuilemassa perjantai illan ratoksi. Ensimmäistä kertaa porukkaa oli niin paljon että saatiin Arvolle kolme maalimiestä, huippua! Ensimmäinen oli aika lähellä valmiina piilossa. Ei kylläkään niin piilossa etteikö kelpin erehtymätön nokka olisi sitä välittömästi paikantanut, tämä oli pala kakkua Arvolle. Toinen ukko olikin jo kauempana, haasteellisesti rinteen takana. Tämä otettiin äänellä ja voi jehna millä vauhdilla tuo eläin rytyytti ukolle. Kolmannella pistolla haettiin pituutta hakumatkaan, joten katseltiin keskilinjalta kun pakeneva ukko rytyytti piiloon lähes alueen takarajalle. Tämä oli myös helppo ja vauhti ihan järkyttävän kova. Mahtava treeni jälleen kerran!

Täksi aamuksi oli sovittu jo perinteeksi muodostuneet treffit Tiian ja Ruffen kanssa agilityn ja lenkkeilyn  merkeissä. Tehtiin vauhdikas takaaleikkaustreeni jota tahkottiin jo tiistain penturyhmässä. On vähän hankalaa kun koira on kuin raketti, mutta toisaalta Arvo irtoaa niin hyvin että se auttaa ehdottoman paljon. Lisäksi  auttaisi paljon jos oppisin avaamaan suuni ja antaisin koiralle suullisia ohjeita juostessani, vieläpä ajoissa. Miten sitä onkaan tällainen juntti joka ei osaa juosta ja puhua yhtä aikaa, huoh.

Arvolla on nyt parilla treenikerralla ilmennyt haukkumista silloin kun se turhautuu ja tähän asti en ole siihen juurikaan reagoinut. Nyt sitten kielsin haukkumasta mutta tajusin treenin jälkeen että se ei ollut paras mahdollinen ratkaisu koska koira oli kuitenkin samalla suorittamassa esteitä. Eihän se reppana tiedä mistä kielletään. Täytyykin seuraavaksi kokeilla yli-iloista lähestymistapaa, josko sillä tavalla pentu unohtaisi turhautumisensa.

torstai 15. elokuuta 2013

Oravannahkoilla tienaamassa

Tänään pyörähti iso pyörä teinikelpin päässä kun pikkupojalle valkeni vaihtotalouden käsite. Arvohan ei ole koskaan ollut kova poika tuomaan minulle tavaroita vaikka olen siihen koittanut kannustaa, mieluummin pitää kaiken itsellään. Niinpä töiden jälkeen syömään ryhtyessäni sain idean jättää eteisen ovi auki. Oven takana on Arvon maastovehkeet jotka sisältävät kassillisen esineruututavaroita. Eipä aikaakaan kun tekemistä vailla oleva tutkimusmatkailija etsiytyi eteiseen ja kaiveli yhden tavaroista suuhunsa. Olipa vielä pienellä pojalla niinkin tylsää että tuli ihan minulle esittelemään huimaa löydöstään. Kiitin hienosta tavarasta suureleisesti ja vaihdoin sen huippupalkkaan jotka olin varannut pöydälle valmiiksi.

Hieman pöllämystyneenä ja intoa täynnä Arvo etsiytyi uudelleen eteiseen ja eikös sieltä taas touhotettu suu täynnä. Kiitin tavarasta jo etukäteen ettei vain innostus menisi järjen ohi ja yksin tavaralla leikkiminen alkaisi tuntua houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tavara tuli käteen asti ja siitähän sai jälleen kerran mahtipontisen palkkion.

Tässä vaiheessa lamppu syttyi korvien välissä ihan todella ja hetken päästä tuo Kauheen katraan kovaäänisin kolli retuutti koko esineruutukassin eteeni, reuhtoi kaikki esineet kassista pitkin lattiaa ja tuijotti minua silmät palaen "TÄSSÄ!". Ihan tuosta esityksestä ei vielä palkkaa herunut mutta niinpä vain jokainen esine löysi tiensä käteeni, ilman erillistä pyyntöä! Siis mitä ihmettä on tapahtunut?! Tämän kanssa on tahkottu niin maan kamalasti, mutta näin lähelläkö se ratkaisu taas oli. En se minäkään ole ihan välkyimmästä päästä, olisinhan tuon oven voinut jättää auki jo pari kuukautta sitten. Tosin nyt ei voi sanoa että koirankoulutus olisi vaikeaa, ovi auki vaan, soppalautanen nenän eteen ja koira toimii kuin unelma.

Koulutuksesta puheen ollen, tokoa ei olla tehty oikein koko kesänä. Tänään sitten tehtiin sitäkin, oli niin kivaa että voisi tehdä toisenkin kerran tässä kuussa, heh.

lauantai 10. elokuuta 2013

Kun on huono ohjaaja hyvällä koiralla

Lauantaille olin laittanut Arvon kalenteriin tuplabuukkauksen vahingossa. Hieman mietitytti, että miten teini jaksaa tehdä kahdet aksat samana päivänä mutta huoli oli turha. Aamulla käytiin hallilla Tiian ja Ruffen kanssa. Tein Arvolle täysin samanlaisen treenin kuin tiistain pentuagilityssa, meni ihan ok. Treenin jälkeen lähdettiin vielä perinteisesti kunnon lenkille. Voi että on mukava katsoa poikien menoa, niistä on tullut ihan parhaita ystäviä ja leikit menee yksiin täydellisesti.

Illalla, kunnon päiväunien jälkeen, ajeltiin uudelleen hallille. Tällä kertaa seurana oli kolme Kauheeta, siis Arvon veli ja kaksi siskoa. Tehtiin kolme settiä jotka sisälsivät irtoamista ja ohjausta. Sössin yksinkertaisen ohjausharjoituksen ihan täysin. Koira olisi kyllä osannut ja tehnyt mutta eihän siitä mitään tule kun tällainen poropeukalo, kahden vasemman jalan omistaja seisoo edessä. Jäi aika paska maku suuhun treenistä, mutta eihän se auta kuin treenata jatkossa kovempaa ja enemmän. Irtoamiset meni hyvin, niissä kun koiran ei tarvitse kärsiä minun huonoudesta, vaan voi painatella huoletta monen metrin päässä.

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Meist on tullu metsäläisii

Tiistain pentuagilityssa oltiin omatoimitreeni- teemalla ohjaajamme ollessa reissussa. Päätettiin pitää tekniikkakerta. Ensimmäiseen settiin puomin kontaktia. Tein samalla tavalla kuin viime viikolla ja se alkoi tuottaa toivottua tulosta. Pennun pylly pysyy suorassa ja takajalat ei lipsu kontaktilta, tästä on hyvä jatkaa vahvistamista.

Toisessa setissä halusin tehdä kujia. En oikein valmistellut itseäni tähän harjoitukseen enkä sen kummemmin ajatellut kriteeriä Arvolle, joten tämä meni vähän läpijuoksutukseksi, mitään uutta ei siis opittu mutta vauhti on kova, sehän on pääasia tässä vaiheessa harjoittelua. Huomion arvoinen asia on myös se, että Arvo juoksee aina, ihan aina ensimmäisen kerran kujien vieressä, vasta toisella toistolla painuu kujien sisällä kun ei palkkaa herunut muuten. Tässä täytyy itse skarpata ja viedä koira niin lähelle keppejä ettei tuo tapa pääse vahvistumaan.

Kolmas setti harjoiteltiin pimeitä putkikulmia. Näissä luotan Arvoon kuin kallioon, tuo poika ei jätä menemättä putkeen jos sellainen mahdollisuus siintää edessä. Hyvin haki nytkin, on se etevä. Viimeisenä toistona otettiin vauhtilopetus suoralla putkella. Lähetin Arvon putkeen niin kaukaa kuin mahdollista. Pentu lähti kuin tykinsuusta mutta hauskasti kääntyi minua kohti juuri ennen putkea ihan kuin katsoakseen että tulenko varmasti perässä, muttei kyllä hidastanut juurikaan vauhtiaan. Putken päässä oli suorapalkkana lelu, seuraavalla kerralla laitan namikipon ja voin melkein vannoa ettei katsele taakseen.

Tänään käytiin jo toista kertaa saman viikon aikana hakuilemassa. Kokoonpanossa tällä kertaa mukana Susu sekä uusina tuttavuuksina corgipojat Eetu ja Unto. Sirkulla oli Arvon pään menoksi hyvä treeni mielessään ja se toteutettiinkin. Kaksi ukkoa läksi yhtä aikaa näkölähtönä eri puolille keskilinjaa ja tarpoivat ihan etukulmiin asti. Arvo katseli tärkeänä ja tarkkaavaisena maalimiesten perään. Kun ukot olivat asettuneet piiloihinsa, kävin kävelemässä Arvon kanssa pienen lenkin keskilinjaa pitkin ennen lähetystä. Ensimmäistä ukkoa hakiessaan Arvo lähti hirmuista vauhtia pinkomaan oikeaan suuntaan mutta hämääntyi puolessa välissä matkaa, pysähtyi ja katsoi hetken minuun. Onneksi maltoin seisoa hiljaa ja reagoimatta, koska parin sekunnin tuumaustauon jälkeen penneli keräsi ajatuksensa, sai vainun ja kaahasi täysillä maalimiehelle, ihan mieletön suoritus!

Toinen lähetys hoidettiinkin ihan näytösmalliin. Arvo teki toiselle maalimiehelle suoran ja syvän piston täydellä vauhdilla, ai että oli hienon näköistä menoa. Perille päästyään Arvo oli hölmistynyt ennen näkemätöntä maalimiestä mutta kun kerran ruokaa on tarjolla niin hyvä tyyppihän sen on oltava ja sulassa sovussa tulivat yhdessä metsästä poiskin. Taas saatiin tärkeää uutta tietoa ruskuaisen kaaliin, metsästä voi löytyä muitakin kuin tuttuja.

Nämä taisivatkin olla kesän viimeiset aamuhaut, ensi viikolla alkaa nimittäin arki ja työt, tosi mälsää. Toisaalta, on näistä kesäpäivistä nautittukin täysillä, sen huomaa siitä että kaikki askareet jotka tuli hoitaa kesälomalla, kuten auton pesu ja imurointi, saunan, mattojen ja sohvan pesu, kaikki tekemättä. Tärkeysjärjestys se olla pitää!

maanantai 5. elokuuta 2013

Eksyneitä etsimässä

Sunnuntaina saatiin uusi lisäys lenkkeilyseuraan kun Arvon veli Noa tuli susirajalle lähes kolmeksi viikoksi omistajansa lomaillessa ulkomailla. Lenkille läksi sisarusparvi Arvo, Noa ja Sisu, sekä aina yhtä ihana Iita koikkeri. Alkupörhistelyn jälkeen teinipojille tehtiin hyvin selväksi että vastaavaa sikailua ei suvaita, joten pojat korjasivatkin asenteitaan oikein kivasti ja mahtuivat mainiosti samaan järveen uimaan poski poskea vasten. Harmitti ihan kamalasti kun kellään ei ollut kameraa mukana, oli niin hauskan näköistä kun kolme kelpietä ui kolmiomuodostelmassa kuin muuttolinnut kuunaan. Loppulenkistä leikitkin sopivat yhteen kun jätettiin kuumat tunteet viileään järveen. Taitavat olla aikamoisia uimareita koko Kauheen pesue ja hyvä niin, onhan se mahtavaa kuntoilua näin kesäkuumalla.

Eilen päästiin hakuilemaan kera Sisun, Nuuskun ja Rapsun, sekä Zorron ja Elenan. Sain neuvoksi alkaa pikkuhiljaa kasvattaa hakumatkaa Arvolle, joten tehtiin sitten muilta osin helpompi harjoitus. Otettiin kaksi ukkoa, ensimmäinen oli pakeneva haamu. Sinnehän se poika rynni suorinta tietä ahnehtimaan ruokaansa. Lisättiin uutena juttuna myös, että minä käyn hakemassa Arvon metsästä. Tähän astihan maalimies on kuljettanut Arvon takaisin keskilinjalle. Tämä osoittautuikin aika tunteita kuumentavaksi kun piti yrittää kulkea edes jollain tavoin järkevästi riuhtomatta hihnan jatkeena keskilinjalle. Arvon mielestä olisi voitu lähteä lennosta etsimään se toinenkin ukko. Harjoittelemme siis lisää itsehillintää.

Toinen ukko oli haamu ihan alueen takarajalla ison kaatuneen männyn takana. Arvo näki haamun, läksi kuin tykin suusta sitä kohti, mutta puunrungolle saapuessaan pysähtyi ja alkoi selvästi aprikoimaan että mitenkäs tästä puunrungosta selvitään, eihän meillä sellaisia olla koskaan harjoiteltu. Fiksu maalimies päästi pienen lisä-äänen jolloin kelpon päässä räjähti ja se kaahasi suorinta tietä maalimiehelle, puunrungoista viis. Tosi hieno onnistuminen siis saatiin ja opittiin taas monta uutta asiaa! Mahtava laji!

perjantai 2. elokuuta 2013

Twistii ja valssii, muttei tanssii

Ei se ihan tanssilta vielä näytä minun aksa, ellei norsumarssia sellaiseksi katsota, mutta eteenpäin ollaan menty isoja askelia silläkin marssilla. Tiistain pennuaksassa aiheena oli nimenomaisesti twisti ja hyvin me kuulkaas alottelijoiksi twistattiin! Aluksi harjoiteltiin vain yhdellä esteellä ja kun se sujui, siirryttiin tekemään putki-hyppy-putki harjoitusta. Hienosti meni! Olen alkanut pikkuhiljaa käsittää etten voi koko ajan silmä kovana seurata missä se teini kaahaa, vaan on pidettävä omasta kropastaan ja sijoittumisestaan huoli ja jos ne on kunnossa, koirakin tulee samaa rataa kuin minä, helppoa eikö!

Toisessa setissä aiheena oli keinu. Alkukesästä kaikille pennuille ehdollistettiin keinun ääntä, se ei ollut Arvon mielestä mitään erikoista. Nyt aloitettiin samalla tavalla, oltiin Arvon kanssa keinun vieressä kun sitä paukutettiin, ei mitään ongelmaa. Siispä siirryttiin harjoittelemaan keinun liikettä siten että keinun alastulo oli himpun verran ilmassa, alastulon alla pehmusteet ja pentu sai oma-aloitteisesti läpsätä keinun maahan. Arvoon ei moiset pikkuliikkeet tehneet vaikutusta vaan se läiski keinua minkä ehti, joten päätettiin hieman vaikeuttaa harjoitusta. Tällä kertaa pentu joutui oikeasti hyppäämään keinulle ja oman kroppansa painolla painamaan keinun alas. Ei mitään ongelmaa, se oli pikku hurjapään mielestä hurjan kivaa! Oikein mukavasti Arvo haki tasapainoakin eikä pitänyt kiirettä tulla keinulta pois.

Tänään käytiin Heidin ja Sisun kanssa hellepäivän aksoilla. Tein Arvolle kolme lyhyttä settiä. Ensimmäisessä keppejä, niitä kun on yksin turkasen hankala tehdä. Otettiin melko leveällä kujalla, tavoitteena vain muistutella että mitä se täysillä keppien välissä kaahaaminen on. Ensimmäisen toiston epeli rynni keppien vieressä, mutta seuraavat menikin jo tosi hienosti ja päästiin tekemään pari harjoitusta eri kulmistakin. TässäKIN tuntuu vaikeinta olevan ohjaajan jääminen kuin valettuna lattiaan koiran kauhoessa keppien välissä. Onneksi Heidi muistutti että seuraavassa toistossa sitten se oma liike mukaan.

Toisessa setissä halusin vinkkejä miten edetä kontakteissa. Arvolle alkaa olla selvää että siihen pysähdytään ja vilkaistaan maata, mutta en yhtään tiennyt miten jatkaa siitä eteen päin. Heidillä olikin hyvät vinkit jatkoharjoituksiin ja siihen miten saadaan Arvolle enemmän vauhtia kontaktille tuloon. Hyvin ne vinkit tepsikin ja hallista lähti lepäilemään paljon säpäkämpi kontaktin polkija.

Kolmas setti olikin sitten hauska valssiharjoitus. Radan pätkällä oli kaksi putkea joiden avulla pääsin heti hyödyntämään Arvon rakkautta niitä kohtaan. Arvo siis hakee putkeen kulmasta kuin kulmasta ja näin minä saan tärkeitä lisäsekunteja rynniä sinne valssipaikkaan. Huippuhienosti vedettiin, Arvo oli tosi hyvin kuulolla ja minä valssailin hiki päässä minkä ehdin eikä näin ollen tarvittu ylimääräisiä toistoja. Mahtavuutta! Näissäkin rataharjoituksissa minun täytyisi kuvitella itselleni yksi ylimääräinen este viimeisen esteen taakse etten lopettaisi juoksemista liian aikaisin.

Lopuksi käytettiin pentulat vielä uimassa, harmitti ettei sattunut oma uikkari mukaan, sen verran hikistä tuo helleaksa on. Arvelkaas miten mahtavalla paikalla tuo halli sijaitsee kun järvelle kävelee muutamassa minuutissa ja koirat saavat polskia ennen ja jälkeen treenin, kesätreenaajan pelastus.

Torstaina käytiin hakuilemassa.  Porukka oli sama kuin viimeksi, Sirkku ja Susu sekä Riitta, Zorro ja Elena. Kaikkien treenit meni ihan loistavasti. Arvolle otettiin kaksi ukkoa, molemmat valmiiksi piilossa. Arvo availi nenäänsä jo matkalla autolta keskilinjalle. Ruskea kirsu nuuskutteli taivasta kohti ja kirsun väpätys kertoi että nyt ollaan etsimässä haisuruokaa ja ihmisiä. Ensimmäinen ukko oli haamu ja sen luo Arvo rynnikin suorinta tietä. Koska haamu meni niin hienosti, päätettiin että toisen ukon saa hakea ihan itse. Ja wautsiwau miten Arvo haki! Ilman pienintäkään epäröintiä kävi hakemassa vainun ukosta ja löysi maalimiehen. Ihan mieletön fiilis! Minä olen niin myyty tähän lajiin! Lopuksi Arvo, Zorro ja Elena pääsivät metsään kaahailemaan ja minä söin mustikoita, kyllä oli mukavaa.