Pentutreffit

Tänään päästiin kasvattajan luo sisarustreffeille. Kasvattajan luona on vielä yksi narttupentu odottamassa uuteen kotiin muuttoa ja yksi Arvon sisko jäikin asumaan ihan parin kilometrin päähän meistä, joten sieltä saatiin lisää leikkienergiaa. Kyllä riitti kolmessa kelpiepennussa ääntä ja vauhtia, voi hyvänen aika! Nämä kaksi Joensuuhun jäänyttä sankaria Arvo ja Sisu ovat kasvattajan mukaan ne äänekkäimmät pennut ja sen kyllä huomasi, nehän suorastaan karjuivat toisilleen! Silleen hyvällä tavalla tietenkin. Minun huono kamerani taisi kuolla, joten kuvamatskua ei tapaamisesta ole, harmi!

Pentu on ollut ihan rättiväsynyt monen tunnin hurjien leikkien jälkeen, joten tänään onkin ollut hyvä päivä harjoitella yksin olemista. Harjoittelu aloitettiin niin että olen pariin otteeseen ohjannut pennun herkun avulla portin taakse ja jättänyt sinne. Se siis näkee minut koko ajan kun touhuan kotihommia mutta en ota pentuun mitään kontaktia. Ensimmäisellä kerralla heti herkun syötyään Arvo hyökkäsi hampaat ojossa metalliporttia puremaan ja huutohan siitä syntyi kun portti ei antanutkaan periksi. Huutoa kesti onneksi vain muutaman minuutin verran. Heti kun pentu oli hiljaa pari sekuntia, päästin sen pois. Parin tunnin päästä toinen kokeilu ja tällä kertaa menikin jo huomattavasti paremmin, pentu nukahti portin taakse pienen vinkumisen päätteeksi! Avasin portin mutta Arvopa nukkuu edelleen samoilla sijoillaan.

Muutaman päivän tutkiskelun perusteella huomaan että Arvo on terävä, itsenäinen ja aika hyvähermoinen kaveri. Se menee juoksemalla joka paikkaan ja jos tilanne osoittautuukin liian jännäksi, pentu ottaa ritolat ja juoksee samaa vauhtia takaisin sinne mistä tulikin. Se ei siis osaa vielä arvioida tilanteita eikä jää ottamaan selvää olisiko tilanne sittenkin vaaraton. Tähän meidän on kiinnitettävä ihan eniten huomiota, siis hurjan paljon sosiaalista kanssakäymistä ja paljon erilaisia paikkoja ja tilanteita. Äänen käyttö tuli minulle myös yllätyksenä, kaikenlaisia vingahduksia, ininöitä ja haukahduksiakin on kuultu. Se vaan tykkää tehdä asioita äänitehostein. Uskon että tämä on väistyvä piirre, en ole kiinnittänyt ääntelyyn mitään huomiota.

Kaikki pentumuistot Lunasta ovat tulleet tulvimalla mieleen ja kyllä se vaan oli täysin erilainen pentu kuin Arvo. Olin tosi väärässä kun oletin näiden kahden olevan hyvin samanlaiset. Kaikki kasvatusmetodit joita Lunan kanssa käytin ja joihin Arvon kanssa varauduin, voin heittää suoraan romukoppaan ja opetella koko homman alusta uudelleen. Toisaalta, sehän koirissa viehättääkin, kaikki ne on erilaisia, omia persooniaan. Kaikesta päätellen Arvon kanssa pääsen paljon helpommalla kuin Lunan kanssa aikoinaan, jos vain onnistun tuossa sosiaalistamisessa hyvin. Sitä jatketaankin huomenna aksatreenejä seuraamalla, kivaa!