Jotain on touhuttu hiljaiselon aikaan, vähän reeniäkin on tehty mutta lähinnä vain humputeltu. Viikko on lomailtu, kolme viikkoa vielä lomaa edessä, joten voinen luvata että villieläimenä elely jatkuu eikä tasokkaista ja eteenpäin vievistä reeneistä voi puhuakaan tässä residenssissä.
Männä viikonloppu oli huisin hauska. Lauantaina päästiin tolleriporukan vanavedessä tutustumaan hakuun. Tosin tolleriporukka koostuu nykymuodossaan puoliksi tollereista ja puoliksi sekalaisesta joukosta eri rotuisia hakuilijoita, joten hyvin soinnuttiin väreihin. Mukana oli sisko Sisu kämppistensä Nuuskun ja Rapsun kera, sekä Topi ja Viiru. Arvolle otettiin tosi helppo alkusytyttely. Yksi ukko kerrallaan näkölähtönä keskilinjalta metsään. Arvo oli välittömästi juonessa mukana, juoksi tukka putkella ukolle, ahnehti kissanruokapalkkansa ja malttoi tulla maalimiehen seurassa poiskin kunhan maalimies muisti lappaa jauhelihaa kelpopojan kitaan. Otettiin heti perään toinen ukko ja yhtä innokkaasti meni senkin luo. Arvolle tehtiin vielä tauon jälkeen toinen setti samaa hieman pidemmillä matkoilla, että saadaan sytytettyä pentu kunnolla maalimiehiin ja voi että me sytyttiin molemmat! Minä lajin hauskuuteen ja vauhtiin vaikka olihan ne maalimiehetkin mukavia, Arvo kissanruokaan, maalimiehiin ja vauhtiin. Mikä voisi pikkukoirasta ollakaan hauskempaa kuin juosta täysillä metsässä, syödä kissanruokaa ja nuoleksia ihmisiä! Vaikka tiedostankin että haku ei tällaista humputtelua pidemmän päälle olekaan, aloin miettiä olisiko tämä sittenkin meille sopivampi laji kuin jälki...Treenin jälkeen käytiin vielä lenkillä Sisun, Rapsun ja Nuuskun kanssa ja kyllä vain oli sisaruksilla mukavaa painia ja rellestää.
Eilen sunnuntaina lähdettiin kauan odotetulle päivävaellukselle Lieksaan. Ah sitä autuutta kun ympärillä on vain hiljaisuutta ja luontoa. Sää oli mitä mahtavin retkeilyyn, noin 15 astetta lämmintä ja täysin pilvinen taivas. Pieni ajoittainen tihkusadekaan ei haitannut kun varusteet oli oikeat. Hienosti Arvokin jaksoi ensimmäisen päiväretkensä taivaltaa ja suunnitelmissa onkin jo seuraava retki jonnekin yhtä ihanaan paikkaan. Kuvat ovat laadultaan kammottavia, pahoittelen.
Retkellä tein huomion että Salomonin vaelluskenkieni gore-kalvo alkaa olla mennyttä kalua, joten uusien kenkien hankinta on edessä pikimmiten. Koskapa noissa tekstiilipintaisissa vaelluskengissä ei tuo vedenpitävyys näköjään ole pitkäikäistä, haussa olisi seuraavaksi suht kevyet, ei liian jäykät, nahkaiset vaelluskenkäset. Jos jollain on hyviä ehdotuksia niin otan niitä enemmän kuin mielelläni vastaan, shoppailu kun ei kuulu intohimoihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti