Patoamista ja tunnetiloja

Leikkikoulun ja hyvien yöunien jälkeen ajeltiin aamulla Jakokoskelle Riikka Iivanaisen koulutuksen toiseen osioon, tottiksiin. Jokainen sai päättää itse, mihin osa-alueisiin tahtoi apua. Koska Arvo on kokonaiset 5kk vanha, meillä ei vielä kokonaisia liikkeitä ole eikä seuraamisesta voi vielä puhua kolmea askelta enempää. Tämähän tarkoittaa myöskin sitä että meillä ei (vielä) ole koulutuksellisia ongelmia joihin oltaisiin tarvittu erityisapua, joten päätin kysyä apua patoamisen opettamiseen sekä seuraamisen/perusasennon jalostamiseen.

Treenit pidettiin koulun kentällä, jonne tuoksahti maalaismaisesti lehmänpee, muuten kenttä oli mukava ja rauhallinen. Siitäkin huolimatta Arvolla oli pieniä vaikeuksia keskittyä. Ihmettelin tätä suuresti, koska yleensä nappulasta ei juurikaan huomaa vaikka treenattaisi uudella kentällä. Kunnianhimoinen suunnitelmani lähteä tekemään hommia samaan tapaan kuin kotikentillä ei oikein tuottanut tulosta. Riikan neuvoilla saatiin kuitenkin tosi hyviä onnistumisia ja jälleen kerran minulle huomautettiin että minun pitäisi innostaa koiraa enemmän. Miten minä voinkin olla niin flegu välillä! Ei mikään ihme että koira tekee lelun kanssa kunniakierroksia ja käy moikkailemassa treeniryhmän kun minusta ei innostajaksi ole.

Tunnetiloista puhuttiin tosi paljon, jokaisen koiran kohdalla. Juuri tämän takia kannatti koulutukseen tulla, missään aiemmin en ole törmännyt kouluttajaan, joka näin selkeästi kertoo sekä myös demonstroi omilla koirillaan mitä eri tunnetilat tarkoittavat, kuinka hurjan nopeasti niiden täytyy muuttua ja kuinka hyvin itsensä ja omat tunnetilansa on pidettävä kurissa, koska vain siten saa koiran onnistumaan ja oikea tunnetila on avain vietikkääseen tekemiseen ja kestäviin suorituksiin. Myös Riikan selkärankaan asti hiottu kropanhallinta oli hienoa katsottavaa. Riikka tosin on mali-ihminen, joten nopeutta on löydyttäväkin.

Patoamisen harjoittelu avautui minulle ihan uudella tavalla. Arvolle harjoitukset tehtiin kokonaan ruualla, koska lelupalkka ei ole vielä niin hurjan tavoiteltava ja ruualla saadaan tekemiseen tarkkuutta. Juuri tässä harjoituksessa oman tunnetilan nopea säätely on tärkeää. En ole ikinä saanut itse Arvoa saalistamaan ruokaa niin hanakasti ja haluamaan niin kovasti yhtä pientä herkkupalaa kuin Riikka tänään sai. Sain myös hyviä vinkkejä palkkaukseen. Minähän olen tietämättäni aina vain antanut palkan suoraan koiralle, suorastaan tyrkännyt palkan koiran kitaan. Oli kiva huomata että koira syttyy sata kertaa enemmän kun se saa saalistaa palkkansa.

Sain koulutuksesta irti hurjan paljon ja toivon että muistan käyttää kaikki vinkit hyväkseni. Myös Arvo ja muut kurssin koirat tykästyivät Riikkaan, hän on yksi niistä ihmisistä joka saa innostettua koiran kuin koiran tekemään hommia kanssaan. Suosittelen kovasti Iivanaisen Riikan koulutuksia, menkää ihmiset vaikka kuunteluoppilaaksi, siitä saa hurjasti ideoita ja ahaa-elämyksiä jos koiran päänsisäinen elämä vähääkään kiinnostaa.