Arvonsa tuntevat: Huippuuhienoomahtavaa aksaa!

Kävin itseni kanssa asennekeskustelun tässä äskettäin ja sen seurauksena agility kulkee, jihii! En turhautunut kertaakaan, en kiirehtinyt, enkä pelännyt epäonnistumista. Ja koirahan kulki kuin ajatus. Aiheena meillä oli tällä kertaa takaaleikkaukset, irtoaminen ja kontakteihin haettiin ensimmäiset kosketukset.

Illan jännittävin hetki oli kun kouluttajamme Katja, joka on siis Arvon kasvattaja, antoi Arvon Hinku-äidin meidän kurssilaisräpelöiden käsiin, että saamme jokainen kertaalleen kokeilla tuon alla olevan kuvion osaavalla koiralla. Voin kertoa ettei oo mikään lähteny niin kovaa lapasesta kuin äiti-koira. Eihän tällainen aloittelija ehtinyt kissaa sanoa kun olin ohjannut koiran tupeloinnillani sekunnissa ties minne. Hirmu hyvä kokemus, nytpä tiedän mitkä paukut minulla on kotona kasvamassa. Olenhan minä nähnyt Hinkun ennenkin aksaamassa, mutta Katjan osaavissa käsissä näiden kahden liitely sujuu kuin tanssi ja Katja saa kaiken näyttämään todella helpolta.

Ensimmäinen treenisetti aloitettiin harjoittelemalla suoraan juoksua palleroilla 2-3. Kun se sujui, yhdistettiin siihen putki, siis 1-3. Nämä valmiilla namipalkalla. Sitten kun sekin meni kuin vettä vain, liitettiin viimeinenkin hyppy joukkoon siirtämällä namikippoa hieman kolmoshypyn siivekkeen taakse ja siitä vielä lelupalkalle neloshypyn kautta. Näin saatiin istutettua takaaleikkauksen taimi pikkupojan päähän. Luonnollisestikin tehtiin sama juttu myös toiseen suuntaan (tummat pallerot). Arvo oli ihan hirveen pätevä! Uskaliaasti päätin palkata pennun lelulla tuon nelos esteen jälkeen vaikka Arvon puruote on edelleen tosi huono hampaiden vaihtumisen jälkeen. Saatiin kuitenkin ihan kivaa peliä aikaan, vaikkakin minä joudun vielä huhkimaan hiki päässä että saan koiran raivolla leikkimään. Lisää reeniä siis tähänkin.

Toisessa setissä lähdettiin hakemaan kontaktille ajatusta. Päätin lähteä liikkeelle kosketusalustan kanssa, koska se on meillä aika vahva. Arvo tarjosikin kosketusalustaa niin hyvin, että laitettiin se suoraan harjoittelemaan pöytää vasten laitettua puomin alastuloa ja se oli ihan jäätävän hyvä! Jätetään tämäkin pariksi viikoksi muhimaan takaraivoon ja kaivellaan se sieltä sitten uuteen testiin.

Tämän illan tottistreeneissä haettiin taas fiilistä ja kokeiltiin hyppyä. Tottisleikissä samat huomiot kuin muuallakin, vahvistetaan vahvistetaan. Nyt otan oikeasti kotiläksyt ulos aksarepusta ja alan tekemään haltuunottoja ja kuolleeseen leluun tarttumista. Olen harjoitellut niitä hävettävän vähän ottaen huomioon että Arvo ei lähtökohtaisesti ole vahva leikkijä. Tai sitten omistaja ei ole lähtökohtaisesti vahva leikkijä. Harjoitusta kuitenkin kaivataan.

Loppuun kuvia menninkäisten metsäretkestä jossa oli mukana sisko Sisu, pikkinen spanieli Aikku ja aina ihana Iita koikkeri omistajineen. Meno ryteikössä oli sen verran villiä että Arvon korvanlehti koki kovia ja nykyään sitä komistaa katu-uskottava lovi, josta kaikki muut pikkupojat olisivat kateellisia. Repeämä on niin pieni, ettei se varmastikaan näy enää aikuisena, eikä se menoa haittaa muutenkaan. Rapatessa roiskuu!