Arvon sarja "elämäni ensimmäinen" sai jatkoa kun eilen aamulla käytiin polkemassa ensimmäinen makkarajälki nurmikolle. Jäljellä ei ollut kylläkään makkaraa vaan Natural Menua, niihin kun ei muurahaiset tartu. Lisäksi jäljen päässä odotti aamuruoka. Jälki oli lyhyt, muutaman kymmenen metriä ja ruokaa tosi tiheään. Suoritus oli taattua Arvo-laatua. Arvohan on hyvin suorasukainen jätkä, sille pitää tällaiset hienoudet vääntää aluksi rautalangasta. Ensimmäisillä metreillä koira söi herkun, nosti pään ylös ja alkoi katsella maisemia. Piti useampaan otteeseen näyttää jälki uudelleen että pentu tajusi niitä herkkuja löytyvän vaikka kuin paljon lisää kunhan viitsii laittaa töppöstä toisen eteen. Itse jäljestys oli todella rauhallista. Toki muutamia herkkuja loikattiin yli mutta silti meno oli suhteellisen tarkkaa.
Kotiläksyksi saatiin jäljen tekoa muutaman päivän kuureissa, kolmena päivänä peräkkäin jälki, sitten kaksi päivää taukoa. Tämä ihan siitä syystä että Arvo on helposti passivoituva koira ja tosiaan uusien asioiden harjoittelu sen kanssa ei aina tule itsestään, vaan sitä on autettava alkuun.
Tänä aamuna vuorossa oli siis jälki nro 2. Heti parempi. Näytin jäljen alun ja penneli läksi kyselemättä etenemään. Kerran harhautui jäljeltä, jolloin stoppasin ja näytin jäljen uudelleen. Jatkossa aion kokeilla passivoitua itse jos koira harhautuu jäljeltä. Tosin Arvon tapauksessa seurauksena voi olla pitkääkin pidempi tuumailu ja lopuksi se istuu alas tuumailemaan lisää. Tällaista on siis sen passivoituminen tilanteissa. Ja tämähän ei ole opittua käytöstä vaan ihan koiran perusluonteessa, se on ollut samanlainen aina. Toki yritän opettamalla saada koiraa aktiivisemmaksi. Uskon että se onnistuu iän ja kokemuksen myötä, mutta tiedostan ettei Arvosta koskaan tule koiraa joka aktiivisesti tarjoaa vaihtoehtoja. Aluksi tämä ominaisuus turhautti minua älyttömän paljon, olihan edellinen koirani todella aktiivinen tarjoaja ja huikea ongelman ratkaisija joka tilanteessa. Nyt suhtaudun asiaan jo huumorilla ja teen uusien asioiden opettelusta Arvon tasoista, enkä yritäkään aloittaa Lunan asettamalta riman korkeudelta.
Huomenaamuna jälki nro 3 ajetaankin jo ennen kukon laulua, koska arki koittaa ja töihinkin on mentävä heti aamusta. Onneksi suotuisa maasto löytyy vain parin minuutin kävelymatkan päästä. Mitäpä sitä ei harrastuksen eteen tekisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti