Tällä viikolla on reenattu aika paljon ja tänään sain Arvolta muistutuksen, että hän ei ole saanut pitää kaikkia lakisääteisiä lomapäiviään. Näin ollen lyhyiden ja yksipuolisten yt-neuvotteluiden jälkeen, hän aloitti istumalakon esineruudussa. Luonnollisesti myös illalle suunnitellut tottikset kuuluvat lakon piiriin ja niitä ei edes lähdetty yrittämään.
Palataan kuitenkin hetkeksi torstaihin, joka oli tokopäivä. Jälleen kerran mahtitokot. Minä niin tykkään tuosta meidän kurssin vetäjästä. Ensimmäisessä setissä oltiin kaikki kerralla hallissa häiriön lisäämiseksi. Tehtävänä harjoitella stoppeja ja hyppyä. Stopit on Arvolla hirmu hienosti alulla, päästään jo useamman metrin välimatkoihin. Jatkossa vaan lisää välimatkaa ja ollaan tarkkana ettei vauhti hidastu. Stoppien jälkeen hyppelemään. Kyllä vain sain pistää hippulat vinkumaan että ehdin palkkaamaan koiran esteen taakse. Arvo-salama on niin nopea käänteissään että täytyy ihan juoksuksi laittaa tokossakin. Hienosti saatiin kuitenkin hyppy alulle. Koira hyppää mielellään, kertaakaan sillä ei käynyt mielessä kiertää estettä. Nyt vain nopeutta palkkaukseen niin pikku-ukko saa malttia sinne esteen taakse jäämiseen.
Toisen setin aiheena oli ruutu. Tällä kertaa yksi koira kerrallaan hallissa. Arvo oli hauska. Mennä lätysteli hirmuista kyytiä ruutuun ja koska olin liian hidas naksuni kanssa, lätysteli pentukoira ruudusta yli naksautuksen toivossa. Se olisi varmaan jatkanut iloista matkaansa monta metriä ruudun jälkeenkin ellen olisi kutsunut sitä takaisin. Tällaisia toistoja tehtiin muutama, kunnes sain itseäni niskasta kiinni ja keskityin naksutteluun ja palkkaamiseen enemmän kuin nauramaan koirani hauskuudelle. Jep, ruutu tuli kuitenkin esiteltyä Arvolle ja tiedän että seuraavalla kerralla kun sitä treenataan, se onnistuu. Loppuun otettiin vielä kaikki koirat halliin riviin luoksepäästävyyden harjoitteluun. Syötin Arvolle herkkuja liukuhihnalta että pikkupylly malttoi pysyä maassa ihanan Susannan tarkastaessa hampaat. Tokojen jälkeen Arvo pääsi telmimään Sisu-siskon kanssa, aina yhtä hauskaa. Arvo jätti siskon turkkiin viimeisen kulmahampaansa, jokohan ne olisi kaikki vaihtuneet.
Tänään sitten matkattiin Pärnälle maastoon, tavoitteena se esineruutu ja tottikset. Ajattelin että vaikeutetaan hieman Arvon harjoitusta, se kun jo selvästikin tajuaa mistä esineruudussa on kyse. Harjoituksena pienempi ja huomaamattomampi esine sekä odotetaan että esineen heittäjä ehtii alueelta pois. Arvo tuli normaalilla nelivedolla alueelle ja katsoi tarkkaavaisesti kun esine heitettiin. Heti sen jälkeen koiran mielenkiinto lässähti kuin lehmän häntä. Yritin leikittää sitä esineellä ja lelulla, ei mitään vaikutusta, ei lähtenyt edes leikkiin. Ei ollut vaihtoehtoja, nappasin koiran kainaloon ja vein autoon. Kun kaikki muut koirat olivat tehneet kierroksen, otettiin Arvo uudelleen alueelle, koska tässä vaiheessa ajateltiin että kyse oli maastossa olleista hajuista, jotka useampi koira rekisteröi tai esineestä. Esine vaihdettiin sellaiseen jonka Arvo on tuonut edellisessä treenissä ja paikka vaihdettiin syvemmälle alueelle. Tein pari todella helppoa esineen heittoa ja leikitin sitä palautuksesta, mutta koira tuntui tosi vetelältä. Muuta syytä en tähän keksi kuin väsymys tai sitten se on sairastumassa.
Pitäisi muistaa näillä treenimäärillä että kyseessä on 5kk pentu ja vaikka sillä tuntuukin olevan rajaton energiavarasto, sen aivot eivät jaksa samaa tahtia. Kun tultiin kotiin, eläin oli täysin oma itsensä. Tuossa se on tunnin verran retuuttanut leluja ja syönyt luuta. Luulen siis että sen aivot vaan väsähtivät tämän viikon uusien asioiden tulvasta.
Lupasin että Arvo saa uuteen soppariinsa paremmat lomaedut. Huomenna aamulla meillä on kuitenkin vielä yksi meno ennen totaalinollausta. Kukonlaulun aikaan mennään polkaisemaan Arvolle ja porokoirapentu Närrille elämänsä ensimmäiset jäljet nurmikolle. Ei haittaa vaikkei Arvo jaksaisikaan keskittyä, jäljet tulevat olemaan todella lyhyitä ja palkkaus jäljen päässä mahtipontinen. Ai että en malttaisi odottaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti