Tänään oli hyvä treenipäivä. Treenattiin oikein kahteen otteeseen ja kaikkea mahdollista. Vähän jännitti että miten pikkukoiran pää kestää mutta hyvinhän se kesti kun keskityttiin perusasioihin eikä lähdetty rönsyilemään, paljoa.
Aamupäivällä mentiin hallille tekemään aksaa. Pikkukoira rallasi putkea minkä ehti ja minä heitin väliin aina jonkun tehtävän, kun ehdin. Tehtiin irtoamista, ei mitään ongelmaa. Ja minä tein persjätön, monesti ja ehkä oikein! Ehkä tämä sittenkin on myös minun laji. Parin epäonnistuneen treenikerran jälkeen mieleen on hiipinyt epäilys, että jospa tämä ei ole minua varten, mutta nyt näyttää taas valoisalta. Olen vaan niin tavattoman kärsimätön, tiedän.
Iltatreeninä lähdettiin maastoon jälkiporukan kanssa ja tehtiin esineruutu. Ja arvatkaapas mitä, Arvo palautti esineen minulle! Kahdesti! Tehtiin siis kaksi pistoa, molemmilta palautus ja koira äkkiä autoon. Minoon niin onnellinen! Vaan on tätä kuulkaas ihan jonkun kerran tahkottukin ruokakupin äärellä, joten ei tämä ihan sattumaa ole.
Esineruudun jälkeen vielä tottikset. Minä halusin tehdä tänään pelkkää fiilistä ja onnistuinkin. Vielä jäi itselle petrattavaa, pakko opetella olemaan aktiivisempi että saan Arvon palauttamaan lelun, muuten ei hirveästi huomautettavaa. Arvolla oli hieno kontakti, se haki minua koko ajan ja tämähän olikin pyrkimys, huippua. Loppuun eteenmeno, sekin hyvä. Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja Susannan tokoihin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti