Ihmettelin että mistä tätä verta on tippunut joka paikkaan ja tottahan menin saman tien tarkastamaan koiran kynnet. Tällä kertaa etujalan kynsi on rikki, ei aivan pirstaleina eikä edes irronnut mutta puolesta välin poikittain katki. Ydin ei siis näy, kynsi vaan heiluu kun sitä heiluttaa.
Kynsivammat on siitä jänniä että ne ei näytä koiraa häiritsevän millään lailla. Nytkin sain aika reilusti räpeltää ja heilutella kynttä eikä koira reagoinut mitenkään. Lunallahan meni viime keväänä toinenkin kynsi rikki, siis sen amputoidun lisäksi. En tiedä johtuneeko melanoomasta vai mikä niitä heikentää. Se kynsi poistettiin ja tilalle kasvoi uusi ja hieno, ihan ehjä kynsi.
Varvasamputaation jälkeen olen syöttänyt Lunalle biotiinia ja öljyä ja ruokakin vaihdettiin laadukkaampaan. Kynnet olen leikannut joka viikko ja yrittänyt olla tarkka niiden kanssa. Voisin jopa sanoa että enempään en pysty. Siksi koinkin aikamoisen hermoromahduksen kun huomasin että taas ollaan ojan pohjalla.
Tilannehan ei olisi muuten paha ellei koiralla olisi elinikää niin vähän jäljellä. Nyt pelottaa että koko koiran loppuikä menee tuota parannellessa koska poistoonhan se varmasti auttamatta menee. Taas joudutaan käymään läpi se sama antibiootti- ja rukkasrumba. En ehkä tiedä miten tämä kestetään. Olisin toivonut että Luna saa tämän loppuaikansa juosta vapaana mahdollisimman paljon. Nyt on mahdollista että mennään taas pitkä aika hihnassa, ilman pitkiä lenkkejä.
Sattuipas vielä juuri näin pyhän alla. Huomenna soitan toki heti aamusta lääkäriin mutta aikaahan sinne ei varmasti saa huomiseksi. Joudutaan siis odottamaan keskiviikolle. Onni onnettomuudessa on tosiaan se että koiraa ei satu. Lenkkeily tosin joudutaan unohtamaan kokonaan tältä viikolta.
Jotain hyvääkin on, tänään päästään vihdoin katsomaan pikkukelpoja! Aiempi vierailu jouduttiin perumaan, koska emä stressaantui kovin vieraista joita oli käynyt aiemmin viikolla. On hyvin huolehtivainen ja pennuistaan tarkka emokoira. Hyvä niin, saavat pennut turvallisen alun elämälle.
Ostoslistaa olen saanut lyhennettyä turvaportin ja talvimanttelin verran, jospa saisin tässä kolmen jäljellä olevan viikon aikana hommattua pannan ja hihnankin. Panta on tuottanut päänvaivaa, koska olen hysteerisen tarkka sen kriteereistä. Tahtoisin hieman leveämmän ja pehmustetun, säädettävän pannan. Ainoa kriteerit täyttävä on tällä hetkellä Hurtan Outdoors pistolukkopanta.
Täytynee ostaa se viimeisenä, koska niissä ei ole hirveästi säätövaraa, ettei vain tulisi heti kättelyssä liian pientä hommattua. Hihnaksi aion hommata jonkun ohuen 2-3 metrisen nahkahihnan jolla toivon mukaan pötkitään sitten koko koiran ikä. Uusia leluja en aio ostaa ollenkaan, pennullehan kaikki Lunan lelut ovat uusia, joten eiköhän niiden viihdearvo ole taattu.
En ole oikeastaan koskaan ollut koiratarvikehamsteri, eihän eläin tarvitse kuin yhden kaikkea. Lunalla tosin on kaksi samanlaista kaulapantaa, johtuen siitä että sain toisen puoleen hintaan. Uroskelpie kasvaa suunnilleen saman kokoiseksi kuin Luna, joten Arvo saa varmaan perintönä Lunalta pannat ja manttelit.
Kaikki jotka minut tuntee, tietävät myös että olen pihi luonteeltani, joten siitäkin johtuen meillä ei nähdä turhaa krääsää. Tästä syystä myös Arvon ensimmäinen mantteli on ruman puna-ruskea, se kun oli laadukkaista mantteleista se halvin ja ainoa väri sitä kokoa. Vaikka joku väri on minusta ruma, ei se estä silti sitä koirani päälle pukemasta jos se on edullisempi kuin se hienon värinen. En kertakaikkisesti näe mitään järkeä maksaa ylimääräistä pelkästä väristä, ruman värinen on aivan yhtä lämmin.
Käytännöllisyys hyvät ihmiset, se voisi olla tämän kylmän talven teema!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti