Kaikkee kerralla

Hirveesti mahtuu viikkoon ja yritän nyt typistettynä mahduttaa sen kaiken tähän päivitykseen. Maanantai oli pyhäpäivä ja mikäpä olisikaan ollut mukavampi keino viettää sitä kun reenata ja telmiä Arvon siskolikkojen Sisun ja Heklan kanssa. Tehtiin tosi simppeliä putkireeniä ja keskityttiin leikkimisen opetteluun. Reenin päätteeksi pennut pääsivät rallaamaan kolmestaan ja oli niillä hurja meno. Tässä tunnelmia jälkilöylyistä:

Minä ja Arvo, Krista ja Hekla sekä Heidi ja Sisu

 

Tiistaina saimme heti uuden pläjäyksen aksaa kun Arvolla alkoi koulu! Pentuagility kurssi, jossa on hauska kokoonpano: kaksi kelpiä (Arvo ja Sisu), kaksi bortsua ja kaksi belgiä. Aika hienosti meni eka kerta, jokaisella oli kolme viiden minuutin settiä, se on oikein riittävästi Arvon ikäiselle. Ensimmäisessä setissä harjoiteltiin leikkimistä. Sitä meidän onkin syytä harjoitella, ei ole vahvimpia puoliani. Arvo taistelee hienosti mutta kuolleeseen ja lentävään leluun se ei ota kiinni. Vielä. Toisessa setissä mentiin suoraa putkea johon alettiin yhdistää lelua palkaksi. Arvolle minä olen tällä hetkellä paljon enemmän puremisen arvoinen kuin lelu, harjoitellaan siis lisää että minulla olisi ensi keväänäkin takissa hiha jäljellä. Viimeinen setti olikin ryntäilyä ja aivotyötä. Ensin käytiin tekemässä aivojumppaa ja opeteltiin siivekkeitä sheippaamalla. Arvo meinasi jäädä heti luokalleen, se kun ei mielellään tarjoa toimintaa. Jouduin ihan vähäsen houkuttelemaan että kupletin juoni selvisi pikkupojalle. Siitä mentiinkin sujuvasti seuraavalle pisteelle jossa oli puomin ylösmeno pöytää vasten. Se oli Arvosta superkiva, tätä siis rynnittiin. Kotiläksyksi saatiin leikkiminen kaikissa muodoissaan.

Torstaina kävin kuuntelemassa teorian Arvon seuraavasta koulusta. Mennään harjoittelemaan tokoa Maksimaisen Susannan oppiin. Teoria oli tuttua kauraa ja on toki tokoliikkeetkin, mutta koska kouluttaja on taitava ja tiedän että saan uuden näkökulman tokon opetteluun sekä joudun tekemään kunnon suunnitelman että me edetään, ajattelin että en voi jättää tätä tilaisuutta väliin. Sitä paitsi kurssi on vain joka toinen torstai, joten aikaa jää itsenäisellekin tekemiselle.

Eilen perjantaina olikin sitten hulinapäivä. Töistä tullessani vaihdoin vain vaatteet ja otin koiran mukaan ja päräytin hallille sitä leikkiä vahvistamaan. Sain kuin sainkin pikkupojan leikkimään juuri sellaista leikkiä kuin halusin ja ensimmäistä kertaa ikinä sain sen palauttamaan lelun. Huisi fiilis! Tuossa lelun palautuksessa olen kokeillut kaikkea, toista lelua (mulla on jo yks, emmie tarvi sitä toista), namia (lelu räkäistään sinne parin metrin päähän missä eläin seisoi ja karautetaan hakemaan nami), mukaan kutsumista pakittaessani koiraa karkuun (sama lopputulos kuin namin kanssa). Kai se on vaan ymmärrettävä että tämä(kin) asia on koiralle opetettava. Kaverini tuli reenin jälkeen hallille kamera mukanaan ja otti Arvosta hienoja kuvia, laittelen niistä ihan oman päivityksen myöhemmin. Illalla Arvo pääsi vielä leikkimään ystävänsä Toivon kanssa. On niistä tullut tosi ystäviä, leikkivät, riehuvat, syövät luita ja patsastelevat takapihalta ohikulkijoita yhdessä.

Tänään käytiin hallilla tekemässä putki+hyppy sarjaa ja harjoiteltiin erikseen siivekettä sheippaamalla. Ensimmäistä kertaa näin koirani silmissä palon. Lähetin sitä putkeen ja sydämeni sykähti kun tajusin duunarin sen sisällä heränneen kun se vilkaisi minua vakavalla, palavalla katseella ja siirsi välittömästi silmänsä tuijottamaan putkea sanoen "olen valmis, annetaan palaa". Pikkukoira on löytänyt The Katseen.