Maanantaina käytiin hakemassa toiset rokotukset pikkueläjälle. Arvo alkaa jo ymmärtää eläinlääkärin vaa'an tärkeyden. Lunallehan vaaka oli kovin mieluisa, se rynni siihen istumaan aina ja joka kerta eikä katsonut suopeasti jos joku seisoi hänen rakkaan ruoka-automaattinsa edessä. Vaaka siis tiesi automaattisesti ilmaisherkkuja. Myös Arvo alkaa sisäistää, että tässä jos hetken istuu niin ruokaahan tulee ovista ja ikkunoista.
Painoa pikkupojalla on 9,3kg. Hän on pienin pentueen uroksista mutta sitähän Arvo on ollut alusta asti, joten ihan hyvän kokoinen pentu. Sitten niihin hampaisiin. Arvo aloitti hampaan lähdön puolikkaalla hampaalla. Se on katkaissut jotenkin toisen yläkulmurinsa. Veikkaan että lukuisat hirven luut ovat verottaneet purukalustoa. Lääkäri oli onneksi sitä mieltä että hammas on katkennut niin vähän, ettei toimenpiteisiin ole tarvetta, odotellaan vaan että se tippuu pois. Ja niitähän on alkanut tippua! Äskeisellä nopealla vilkaisulla parissa päivässä on karissut ainakin kolme etuhammasta. Ei tuu ikävä kuulkaas noita naskaleita!
Viikon ulkoiluja ja reenikentällä hillumista on verottanut hirmuisen navakka ja jäätävä tuuli, mutta on me sentään jotain saatu aikaiseksi. Olen enemmän kuin mielissäni että olen saanut opetettua Arvolle stopin! Jostain syystä seisomisen opettaminen on ollut minulle aina ihan kamalan vaikeaa, mutta peenuhan oppi sen silti! Ja täysin samalla naksuttelu systeemillä kuin opetin Lunallekin. Nyt sitä pitäisi alkaa sitten jalostamaan... Perusasennon olen jalostanut vähän vinoon. Tämä johtuu selvästikin oman käteni asennosta, koska kaikki perusasennot ei ole vinoja ja kun vinoja ovat, niin aina samaan suuntaan. Siispä peilin eteen mars! Joskus sitä toivoo että reenihallilla olisi peilit samalla tavalla kuin jumppasaleissa, tiedättehän kolmella seinällä. Tuliskohan siitä katsottua sitä vinoa perusasentoa vai kauhisteltua paskaisia reenivaatteita ja takkuista tukkaa, mene ja tiedä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti